Päihteet raskausaikana ja vauvaperheessä hoito-ja palveluketju

Päi­htei­den käyt­tö on riskitek­i­jä raskau­den ehkäisyn epäon­nis­tu­miselle, raskaudelle sekä tois­tuville raskau­den keskey­tyk­sille. Luotet­tavas­ta raskau­den ehkäisys­tä huole­htimi­nen on tärkeää sil­loin kun raskaus ei ole toiv­ot­tu tai elämän­ti­lanne raskau­den kannal­ta suo­tu­isa.

Raskau­den ehkäisymenetelmistä kierukat ja ehkäisykapselit ovat luotet­tavia ja pitkäaikaisia, eivätkä vaa­di päivit­täistä muis­tamista. Oikein käytet­ty­inä luotet­tavia raskau­den ehkäisymenetelmiä ovat ehkäisyp­il­ler­it, ehkäisyren­gas ja kon­do­mi. Kon­do­mi suo­jaa myös sek­si­taudeil­ta.

Apteek­ista ilman resep­tiä han­kit­ta­va jälkiehkäisytablet­ti on raskau­den ehkäisyn varamenetelmä, jota ei ole tarkoitet­tu tois­tu­vaan käyt­töön. Jälkiehkäisyä voi käyt­tää varsi­naisen raskau­den ehkäisyn käytön epäon­nis­tut­tua (esim. ehkäisy uno­htunut tai kon­do­mi rikkoon­tunut). Menetelmän teho on sitä parem­pi, mitä nopeam­min se ote­taan suo­jaa­mat­toman yhdyn­nän jäl­keen.

Mak­su­ton raskau­den ehkäisy

• Raskau­den ehkäisy on Siun soten alueel­la mak­su­ton­ta alle 25-vuo­ti­aille.
• Yli 25-vuo­ti­aalle päi­hde­palvelu­jen asi­akkaalle voidaan tar­jo­ta mak­su­ton pitkäkestoinen raskau­den ehkäisy (kieruk­ka tai ehkäisykapseli), mikäli omakus­tan­teinen ehkäisy ei ole vai­h­toe­hto.
• Kelan perus­toimeen­tu­lo­tukea saa­va henkilö saa resep­tiä edel­lyt­tävät ehkäisy­valmis­teet apteekin mak­susi­toumuk­sel­la. Kat­so lisää tietoa Lääk­keet perus­toimeen­tu­lotues­sa ja mak­susi­toumus apteekki­in kela.fi).

Päi­htei­den käyt­tö on ris­ki raskau­den epäon­nis­tu­miselle ja sik­iön kehi­tyk­selle. Avoimuus omas­ta ja toisen tule­van van­hem­man päi­htei­den käytöstä mah­dol­lis­taa oikean­laisen raskau­den seu­ran­nan ja tuen. Päi­htei­den ja lääkkei­den käyt­tö kan­nat­taa ottaa puheek­si jo raskau­den suun­nit­telu­vai­heessa. Päi­htei­den käytöstä voi puhua mis­sä tahansa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelus­sa. 

Ehkäi­sevän päi­hde­työn hoitoketjus­ta löy­tyy tietoa Siun soten alueel­la tar­jol­la ole­vista palveluista sekä yleistä tietoa päi­hteistä. 

Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisil­la on velvol­lisu­us keskustel­la päi­hteistä kaikkien las­ta odot­tavien sekä alaikäis­ten las­ten van­hempi­en kanssa. Päi­hteistä keskustel­laan ja päi­htei­den käyt­töä kar­toite­taan, vaik­ka päi­htei­den käyt­tö ei herät­täisi eri­ty­istä huol­ta.  

Apua alko­holin, huumei­den ja lääkkei­den riskikäyt­töön saa otta­mal­la yhteyt­tä Siun soten mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelui­hin. 

Päi­htei­den käyt­tö on riskitek­i­jä raskau­den ehkäisyn epäon­nis­tu­miselle, raskaudelle sekä tois­tuville raskau­den keskey­tyk­sille. Päi­hteitä käyt­tävälle henkilölle tulee jär­jestää mah­dol­lisu­us luotet­tavaan ja vai­vat­tomaan raskau­den ehkäisyyn. Raskau­den ehkäisyyn sekä sek­suaaliter­vey­teen tulee kiin­nit­tää huomio­ta kaikissa ter­vey­den­huol­lon palveluis­sa. Tarvit­taes­sa asi­akas saate­taan ehkäisyneu­volan asi­akkaak­si.

Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilöt ovat velvol­lisia otta­maan päi­htei­den käyt­tö puheek­si osana tuot­ta­maansa palvelua. Päi­hteistä keskustel­laan, vaik­ka niiden käyt­tö ei herät­täisi eri­ty­istä huol­ta. Puheek­si ottamisel­la pyritään tun­nista­maan päi­htei­den riskikäyt­tö tai päi­hderi­ip­pu­vu­us sekä ohjaa­maan asi­akas mah­dol­lisim­man varhain päi­h­teet­tömyyt­tä tuke­vi­in palvelui­hin. Ideaal­i­ti­lanteessa riip­pu­vu­us­sairaus olisi hyvässä hoito­tas­apain­os­sa ennen raskaut­ta.  

Päi­htei­den käytön puheek­si ottamises­sa ja mini-inter­ven­tioiden toteut­tamises­sa käytetään Siun sotes­sa Ehkäi­sevä päi­hde­työ ‑palveluketjua. Ehkäi­sevän päi­hde­työn ketjus­ta löy­dät ohjeet mini-inter­ven­tioon sekä hoidon por­ras­tuk­seen. Tarvit­taes­sa asi­akas ohjataan otta­maan yhteyt­tä puhe­lim­itse mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen hoitoko­or­di­naat­tori­in tai jät­tämään sähköi­nen yhtey­de­not­topy­yn­tö mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelui­hin. Yhtey­de­no­ton voi tehdä myös yhdessä asi­akkaan kanssa. 

Puheek­siot­to ja mini-inter­ven­tio (THL)

Äitiys­neu­volaan tulee ottaa yhteyt­tä heti, kun raskaustestistä on tul­lut posi­ti­ivi­nen tulos. Äitiys­neu­volan ensipuhelus­sa kar­toite­taan asi­akkaan palve­lu­tarvet­ta sekä annetaan neu­von­taa ja ohjaus­ta. Puhelus­sa käy­dään läpi raskau­teen vaikut­tavia tek­i­jöitä, kuten esimerkik­si elämän­ti­lanne, raskaana ole­van ter­vey­den­ti­la, käytössä ole­vat lääk­keet ja päi­htei­den käyt­tö. Kun ter­vey­den­hoita­jal­la on mah­dol­lisim­man tarkat ja ajan­ta­saiset tiedot asi­akkaan tilanteesta, pystyy hän tar­joa­maan asi­akkaan tarvet­ta vas­taavaa apua ja tukea.

Päätös raskau­den jatkamis­es­ta tai keskeyt­tämis­es­tä on aina raskaana ole­van oma päätös.

Raskau­den keskeyt­tämi­nen voidaan tehdä ennen raskausvi­ikkoa 12+0 henkilön omas­ta toiveesta. Raskausvi­ikoil­la 12+1–20+0 raskau­den voi keskeyt­tää Valvi­ran luval­la, kun hake­muk­sen perus­teek­si esitetään yksi tai use­ampi lais­sa sääde­ty­istä raskau­den keskeyt­tämis­pe­rusteista. Tode­tun sik­iö­vau­ri­on tai epä­muo­dos­tu­man perus­teel­la raskau­den keskey­tyk­sen voi tehdä Valvi­ran luval­la 24+0 raskausvi­ikkoon asti.

Raskau­den keskey­tys­tä toivo­va henkilö voi ottaa yhteyt­tä Pohjois-Kar­jalan keskus­sairaalan nais­ten­tau­tien polik­linikkaan.

Lapsen anta­mi­nen adop­tioon on mah­dol­lista, jos van­hempi on vakaasti harkiten pää­tynyt siihen, ettei hän pysty tai voi huole­htia laps­es­taan itse. Adop­tioon liit­tyy aina hark­in­ta-aika.  

Lisäti­etoa adop­tios­ta: 

Hark­it­sen lapseni antamista adop­toitavak­si (pelastakaalapset.fi)  

Adop­tioneu­von­ta (siunsote.fi) 

Päätös raskau­den jatkamis­es­ta tai keskeyt­tämis­es­tä on aina raskaana ole­van oma päätös.

Raskau­den keskeyt­tämi­nen voidaan tehdä ennen raskausvi­ikkoa 12 henkilön omas­ta toiveesta. Raskausvi­ikoil­la 12+1–20+0 raskau­den voi keskeyt­tää Valvi­ran luval­la, kun hake­muk­sen perus­teek­si esitetään yksi tai use­ampi lais­sa sääde­ty­istä raskau­den keskeyt­tämis­pe­rusteista. Tode­tun sik­iö­vau­ri­on tai epä­muo­dos­tu­man perus­teel­la raskau­den keskey­tyk­sen voi tehdä Valvi­ran luval­la 24+0 raskausvi­ikkoon asti. Raskau­den keskey­tys­tä hark­it­se­valle asi­akkaalle tulee tar­jo­ta riit­tävästi tietoa sekä kiin­nit­tää huomio­ta psyykkiseen tukeen.

Raskau­den keskey­tys­tä toivo­va henkilö ohjataan otta­maan yhteyt­tä Pohjois-Kar­jalan keskus­sairaalan nais­ten­tau­tien polik­linikalle.

Lapsen adop­tioon anta­mi­nen on mah­dol­lista, jos van­hempi on vakaasti harkiten pää­tynyt siihen, ettei hän pysty tai voi huole­htia laps­es­taan itse. Adop­tioon liit­tyy aina hark­in­ta-aika.

Lisäti­etoa adop­tios­ta:

Adop­tioneu­von­ta (siunsote.fi)

Raskau­den aikaiselle päi­htei­den käytölle ei voi­da aset­taa tur­vara­jo­ja. Päi­h­teet läpäi­sevät istukan, jol­loin sik­iö altistuu käytetylle päi­h­teelle. Sik­iön aineen­vai­h­dun­ta poikkeaa aikuisen aineen­vai­h­dun­nas­ta, minkä vuok­si sik­iön verenkier­rossa ole­van päi­h­teen määrä voi olla jopa suurem­pi ja vaiku­tus pitkäkestoisem­pi, kuin raskaana ole­val­la. Sik­iö voi kär­siä päi­h­teen vieroi­tu­soireista jo kohdus­sa ollessaan.

Raskau­den aikainen päi­htei­den käyt­tö vaikut­taa haitallis­es­ti raskau­teen, raskaana ole­van ter­vey­teen sekä sik­iön kehi­tyk­seen. Päi­htei­den lisäk­si myös lääkeaineet voivat olla haitallisia sik­iölle, minkä vuok­si raskaut­ta suun­nit­tel­e­van ja raskaana ole­van lääk­i­tys tulee tark­istaa. Hoita­van ter­vey­den­huol­lon henkilökun­nan tulee olla tietoinen raskaana ole­van käyt­tämistä päi­hteistä ja lääkkeistä niiden aiheut­tamien riskien seu­raamisek­si.

Tyyp­il­lisiä päi­htei­den aiheut­tamia hait­to­ja raskau­den kulku­un ja sik­iön kehi­tyk­seen ovat ennenaikainen syn­ny­tys, istukan toimin­nan häir­iöt, sik­iön pieni kasvu, kohtukuolemat sekä vaiku­tuk­set sik­iön aivo­jen kehi­tyk­seen.

Päi­h­teet raskau­den aikana — Naista­lo (terveyskyla.fi)

HUS päi­h­teet — lääkeneu­von­ta (hus.fi)

Raskau­den aikana päi­hteille altistunut lap­si voi kär­siä syn­tymän­sä jäl­keen vieroi­tu­soireista, jot­ka voivat kestää päiviä tai viikko­ja. Vieroi­tu­soire­i­ta ovat mm. tärinä, lisään­tynyt lihasjäykkyys, lev­ot­to­muus, itkuisu­us sekä suolis­to­vai­vat.

Vieroi­tu­soireista ja muista mah­dol­li­sista päi­htei­den käytön seu­rauk­sista johtuen päi­hteille altistunut vas­ta­syn­tynyt voi olla tavanomaista vaa­ti­vampi hoitaa. Vau­va heräilee usein, syö tiheästi tai syömiseen liit­tyy haastei­ta ja vau­va on vaikeasti rauhoiteltavis­sa. Sik­iöaikaisel­la päi­hdealtistuk­sel­la voi olla pitkäaikaisia ja eri­ta­soisia vaiku­tuk­sia lapsen kasvu­un, kehi­tyk­seen ja oppimiseen. Alla on koot­tuna tun­nis­te­tu­impia vaiku­tuk­sia.

Van­hem­man tulee huole­htia omas­ta hyv­in­voin­nistaan, jot­ta pystyy ole­maan lapsen­sa saatavil­la ja aset­ta­maan lapsen tarpeet omien­sa edelle.

Vas­ta­syn­tynyt ei osaa säädel­lä oloti­laansa ja on siten täysin riip­pu­vainen van­hem­mal­ta saa­mas­taan hoi­dos­ta ja tur­vas­ta. Van­hem­man päi­htei­den käyt­tö vaikut­taa merkit­tävästi lapsen saa­maan hoivaan ja kiin­tymys­suh­teen muo­dos­tu­miseen. Päi­htei­den käyt­tö hait­taa lapsen viestien tulk­it­semista, vähen­tää van­hem­man ja lapsen välistä vuorovaiku­tus­ta, lisää riskiä lapsen kaltoinko­htelulle ja laimin­lyön­nille sekä suurentaa tap­atur­mariskiä.

Päi­htei­den käyt­tö kas­vat­taa van­hem­man impulssi­herkkyyt­tä. Päi­htei­den tai alko­holin vaiku­tuk­sen alaisen van­hem­man käytös muut­tuu lapsen näkökul­mas­ta kat­sot­tuna selit­tämät­tömästä syys­tä, mikä aiheut­taa lapselle stres­siä ollen vahin­gol­lista lapsen kehi­tyk­selle.

Tietoa van­hem­malle, jol­la on päi­hdeon­gel­ma (mielenterveystalo.fi)

Vau­va rav­is­telun ehkäisy Tiedä ja toi­mi ‑kort­ti (THL)

Minkään päi­h­teen käytölle ei voi­da aset­taa tur­val­lista rajaa. Päi­h­teet läpäi­sevät istukan, jol­loin sik­iö altistuu käytetylle päi­h­teelle. Sik­iön aineen­vai­h­dun­ta poikkeaa aikuisen aineen­vai­h­dun­nas­ta, minkä vuok­si sik­iön verenkier­rossa ole­van päi­h­teen määrä voi olla jopa suurem­pi ja vaiku­tus pitkäkestoisem­pi, kuin raskaana ole­val­la. Sik­iö voi kär­siä päi­h­teen vieroi­tu­soireista jo kohdus­sa ollessaan. Päi­htei­den lisäk­si myös lääkeaineet voivat olla haitallisia sik­iölle, minkä vuok­si raskaut­ta suun­nit­tel­e­van tai raskaana ole­van lääk­i­tys tulee tark­istaa. Päi­htei­den käyt­tö vaikut­taa haitallis­es­ti sik­iön kehi­tyk­seen sekä raskaana ole­van ja syn­tyvän lapsen ter­vey­teen ja hyv­in­voin­ti­in. Vaiku­tuk­set sik­iöön riip­pu­vat käyte­tys­tä aineesta, annos­määristä ja käytön ajanko­hdas­ta.

Tyyp­il­lisiä päi­htei­den aiheut­tamia hait­to­ja raskau­den kulku­un ja sik­iön kehi­tyk­seen ovat ennenaikainen syn­ny­tys, istukan toimin­nan häir­iöt, sik­iön pieni kasvu, kohtukuolemat sekä vaiku­tuk­set sik­iön aivo­jen kehi­tyk­seen.

Raskaus ja tupak­ka, alko­holi sekä huumeet (terveyskirjasto.fi)

Alko­ho­lion­gel­mat (kaypahoito.fi)

Huume­on­gel­mat (kaypahoito.fi)

Raskau­den aikana päi­hteille altistunut lap­si voi kär­siä syn­tymän­sä jäl­keen vieroi­tu­soireista, jot­ka voivat kestää päiviä tai viikko­ja. Vieroi­tu­soire­i­ta ovat mm. tärinä, lisään­tynyt lihasjäykkyys, lev­ot­to­muus, itkuisu­us sekä suolis­to­vai­vat. Vieroi­tu­soireista ja muista mah­dol­li­sista päi­htei­den käytön seu­rauk­sista johtuen päi­hteille altistunut vas­ta­syn­tynyt voi olla tavanomais­es­ta vaa­ti­vampi hoitaa. Vau­va heräilee usein, syö tiheästi tai syömiseen liit­tyy haastei­ta ja vau­va on vaikeasti rauhoiteltavis­sa.

Päi­hteille altistunut vau­va tarvit­see eri­tyisen kär­siväl­listä hoivaa ja apua oman oloti­lansa sääte­lyyn. Van­hem­man kyky tulki­ta vau­van vieste­jä sekä sietää vau­van vaa­tivu­ut­ta voi olla tämän omas­ta tilanteesta johtuen tavanomaista heikom­pi. Van­hempi­en kykyä aset­tua lapsen ase­maan tulee tukea ja vuorovaiku­tus­ta opet­taa lapsen tur­val­lisu­u­den ja nor­maalin kiin­tymys­suh­teen varmis­tamisek­si.

Sik­iöaikaisel­la päi­hdealtistuk­sel­la voi olla pitkäaikaisia ja eri­ta­soisia vaiku­tuk­sia lapsen kasvu­un, kehi­tyk­seen ja oppimiseen.

 Alla on koot­tuna tun­nis­te­tu­impia vaiku­tuk­sia.

Äitiys­neu­vola tur­vaa raskaana ole­van ja sik­iön ter­veyt­tä sekä edis­tää tule­vien van­hempi­en ja per­heen hyv­in­voin­tia.

Äitiys­neu­volaan ote­taan yhteyt­tä mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa raskau­den seu­ran­nan aloit­tamisek­si. Äitiys­neu­volas­sa raskau­den seu­ran­ta sekä van­hem­muu­teen kasvun tuki ja ohjaus on tarkoitet­tu kum­mallekin tule­valle van­hem­malle, minkä vuok­si raskaana ole­van henkilön puoli­son toiv­otaan osal­lis­tu­van neu­volakäyn­neille.

Äitiys­neu­volas­sa kar­toite­taan tule­vien van­hempi­en elämän­ti­lan­net­ta, ter­vey­den­ti­laa sekä elin­tot­tumuk­sia, kuten päi­htei­den käyt­töä. Avoimuus omas­ta ja puoli­son päi­htei­den käytöstä mah­dol­lis­taa tuen tar­joamisen sekä raskauskom­p­likaa­tioiden ja sik­iön hyv­in­voin­tia uhkaavien tek­i­jöi­den havait­semisen mah­dol­lisim­man varhain.

Äitiys­neu­volakäyn­nit ovat mak­sut­to­mia.

Päi­htei­den käyt­tö vaikut­taa suun ter­vey­teen haitallis­es­ti ja raskausa­jan hor­moni­toimin­nan muu­tok­set voivat pahen­taa suun ter­vey­den ongelmia. Kos­ka van­hem­man suun ter­vey­del­lä voi olla vaiku­tuk­sia raskau­saikaan ja eri­tyis­es­ti syn­tyvän lapsen suun ter­vey­teen, suositel­laan ham­paiden tarkas­tus tehtäväk­si viimeistään raskau­den aikana.  Kumpikin van­hempi varaa ajan suun ter­veystarkas­tuk­seen ham­mashoito­laan:

Vau­vaper­heyk­sikössä toteutetaan raskausa­jan varhaisen vuorovaiku­tuk­sen psykoter­api­aa sekä raskaus- ja pikku­lap­si­a­jan hoidol­lista vau­vaper­hetyötä. Palvelun tarkoituk­se­na on tukea ja edis­tää las­ta odot­tavien henkilöi­den varhaista van­hem­muut­ta ja tun­nesuhtei­den rak­en­tu­mista kohdus­sa kas­vavaa las­ta kohtaan. Psykoter­api­aan voidaan yhdis­tää men­tal­isaa­tio-ultra­ääni­työsken­te­lyä.

Tavoit­teena on, että hoito­suhde aloite­taan mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa raskaut­ta ja raskau­saikana aloitet­tu hoito­suhde jatkuu tarvit­taes­sa lapsen syn­tymän jäl­keen.

Raskaana ole­va ohjataan HAL-vas­taan­otol­ta las­tenpsyki­a­tri­an vau­vaper­heyk­sikköön. Lähet­teen voi saa­da myös neu­volas­ta tai mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palveluista. Vau­vaper­heyk­sikön käyn­nit ovat asi­akkaille mak­sut­to­mia.

Raskau­den aikana sosi­aali­palvelu­jen tehtävänä on kar­toit­taa per­heen kokon­ais­ti­lan­net­ta ja palvelu­jen tarvet­ta sekä suun­nitel­la ja jär­jestää tarvit­ta­vat tuk­i­toimet. Kaikissa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palveluis­sa tavoit­teena on koko per­heen hyv­in­voin­ti ja syn­tyvän lapsen edun toteu­tu­mi­nen. Asi­akkaan ja ammat­ti­lais­ten yhdessä tekemä palvelusu­un­nitel­ma mah­dol­lis­taa per­heen tuen saan­nin. Sosi­aali­palvelu­jen tuki voi olla esimerkik­si toimeen­tu­loon ja asioimiseen liit­tyvää ohjaus­ta, koti­in tuo­tavaa tukipalvelua sekä päi­hde­hoidon jär­jestämiseen liit­tyvää apua.

Val­tion palveluil­la tarkoite­taan val­tion tuot­tamia sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon sekä oikeuslääketi­eteen palvelu­ja. Täl­laisia ovat muun muas­sa KELA, val­tion mieli­sairaalat, val­tion las­ten­suo­jeluyk­siköt sekä vankiter­vey­den­huolto. 

Asi­akkaan käyt­tämis­sä palveluis­sa työsken­televät sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laiset muo­dosta­vat asi­akkaan ammat­ti­laisverkos­ton. Ammat­ti­henkilöi­den edus­ta­mat palve­lut muo­dosta­vat asi­akkaan hoito- ja palveluketjun, jos­sa jokaisel­la palvelul­la on oma roolin­sa. Ammat­ti­henkilöt ovat velvoitet­tu­ja tekemään moni­alaista yhteistyötä asi­akkaan palvelu­jen tarpeen arvioin­nis­sa, palvelu­jen tar­joamises­sa sekä niiden toteu­tu­misen seu­ran­nas­sa. Tiivi­il­lä yhteistyöl­lä vähen­netään palvelu­jen sisäl­lön päällekkäisyyt­tä ja paran­netaan asi­akkaan saa­man hoidon ja palvelun laat­ua. Yhteistyötä tekemäl­lä asi­akas ja ammat­ti­henkilöt jaka­vat yhteisen näke­myk­sen per­heen kokon­ais­ti­lanteesta. Moni­alaista yhteistyötä tehdään asi­akkaan suos­tu­muk­sel­la.

Äitiys­neu­volan tehtävänä on tun­nistaa raskaana ole­van ja toisen van­hem­man päi­htei­den käyt­tö mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa raskaut­ta.

Äitiys­neu­volan tehtävä on ottaa päi­htei­den käyt­tö puheek­si jo ensikon­tak­tis­sa. Tavoit­teena on tun­nistaa raskaana ole­van ja toisen van­hem­man päi­htei­den käyt­tö mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa raskaut­ta. Päi­htei­den käytön selvi­tys tehdään kum­mallekin van­hem­malle äitiys­neu­volan ensikäyn­nil­lä. Keskustelun tuke­na käytetään päi­htei­den käyt­töä sel­ven­täviä mittareita/kyselyjä, joiden tulok­set kir­jataan ja käy­dään läpi kum­mankin van­hem­man kanssa. Keskustelu päi­hteistä jatkuu raskau­den aikana kaikkien per­hei­den kanssa, vaik­ka päi­htei­den käyt­tö ei herät­täisi eri­ty­istä huol­ta.

Tule­vat van­hem­mat, joiden elämään kuu­luu tai on kuu­lunut päi­htei­den riskikäyt­töä, tarvit­se­vat neu­volan tehostet­tua tukea ja tarvit­taes­sa ohjaus­ta hoitoon sekä palvelui­hin. Vas­taan­ot­tokäyn­tien tiheys on yksilöl­lisen tarpeen mukainen. Käyn­tien sisäl­lössä nou­date­taan NEUKO-tietokan­taa sekä alueel­lisia työo­hjei­ta. Toisen tule­van van­hem­man ase­maa tasaver­taise­na van­hempana pyritään vahvis­ta­maan kiin­nit­tämäl­lä tehoste­tusti huomio­ta myös hänen hyv­in­voin­ti­in­sa ja päi­htei­den käyt­töön. Puoliso kut­su­taan mukaan äitiys­neu­volakäyn­neille.

Päi­htei­den käyt­tö vaikut­taa suun ter­vey­teen haitallis­es­ti ja raskausa­jan hor­moni­toimin­nan muu­tok­set voivat pahen­taa suun ter­vey­den ongelmia. Van­hem­man suun ter­vey­del­lä voi olla vaiku­tuk­sia raskau­saikaan ja syn­ny­tyk­seen. Huono suun kun­to voi olla ris­ki leikkauk­sis­sa ja syn­ny­tyk­ses­tä toipumises­sa lisätessään mm. infek­tioriskiä. Van­hempi­en suun ter­vey­del­lä on vaiku­tus­ta ennen kaikkea syn­tyvän lapsen suun ter­vey­teen, kos­ka esimerkik­si karies­bak­teeri tart­tuu lapseen herkästi.   

Van­hempi­en ham­paiden tarkas­tus ja hoito suositel­laan tehtäväk­si jo raskaut­ta suun­niteltaes­sa, kos­ka raskau­den aikana kaikkia suun ter­veyt­tä kor­jaavia toimen­piteitä ei pystytä tekemään.

Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilöt ovat velvol­lisia tekemään las­ten­suo­jelu- tai sosi­aal­i­huolto­lain mukaisen ilmoituksen/yhteydenoton sosi­aali­palvelui­hin, jos per­heestä on herän­nyt huoli. Ilmoituk­sen perus­teel­la sosi­aalivi­ra­nomaiset arvoivat, aloite­taanko palve­lu­tarpeen arvioin­ti.

Raskau­den aikana sosi­aali­palvelu­jen tehtävänä on kar­toit­taa per­heen kokon­ais­ti­lanne ja palvelu­jen tarve sekä suun­nitel­la ja jär­jestää tarvit­ta­vat tuk­i­toimet. Kaikissa palveluis­sa tavoit­teena on koko per­heen hyv­in­voin­ti ja syn­tyvän lapsen edun toteu­tu­mi­nen. Moni­alainen yhteistyö, asi­akkaan ja ammat­ti­lais­ten yhdessä tekemä palvelusu­un­nitel­ma sekä hyvä tiedon kulku mah­dol­lis­ta­vat per­heelle tuen, johon per­heen on mah­dol­lista sitoutua. Sosi­aali­palvelu­jen tuki voi olla esimerkik­si toimeen­tu­loon ja asioimiseen liit­tyvää ohjaus­ta, koti­in tuo­tavaa tukipalvelua sekä päi­hde­hoidon jär­jestämiseen liit­tyvää apua.

Lap­siper­hei­den sosi­aali­palvelu­jen työn­tek­i­jä voi toimia ter­veyssosi­aal­i­työn­tek­i­jän työ­pa­ri­na raskau­saikana, jol­loin voidaan hyvis­sä ajoin pohtia lapsen syn­tymän jälkeistä tuen tarvet­ta. HAL-lähetekri­tee­rien täyt­tyessä ter­veyssosi­aal­i­työn­tek­i­jä tapaa asi­akkaan HAL-vas­taan­oton tai päi­hdelääketi­eteen polik­linikkakäyn­nin yhtey­dessä, vaik­ka asi­akkaas­ta ei olisi tehty sosi­aal­i­huolto­lain mukaista ilmoi­tus­ta.

Val­tion palveluil­la tarkoite­taan val­tion tuot­tamia sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon sekä oikeuslääketi­eteen palvelu­ja. Täl­laisia ovat muun muas­sa KELA, val­tion mieli­sairaalat, val­tion las­ten­suo­jeluyk­siköt sekä vankiter­vey­den­huolto. 

Päi­hteitä käyt­tävät van­hem­mat tarvit­se­vat usein laa­jaa moni­alaista tukea. Ammat­ti­lais­ten täy­tyy hah­mot­taa mitä palvelui­ta asi­akkaal­la jo on ja mitä palvelui­ta per­he saat­taa tarvi­ta. Tarvit­tavien palvelu­jen määrään ja verkos­ton moni­alaisu­u­teen vaikut­ta­vat päi­htei­den käytön aste ja se onko asi­akkaal­la lisäk­si mui­ta ongelmia, kuten mie­len­ter­vey­den haastei­ta, lähisuhde­väki­val­lan uhkaa, liitän­näis­sairauk­sia, toimeen­tu­lo-ongelmia tai asun­not­to­muut­ta.

Asi­akkaan käyt­tämis­sä palveluis­sa työsken­televät sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laiset muo­dosta­vat asi­akkaan ammat­ti­laisverkos­ton. Ammat­ti­henkilöi­den edus­ta­mat palve­lut muo­dosta­vat asi­akkaan hoito- ja palveluketjun, jos­sa jokaisel­la palvelul­la on oma roolin­sa. Ammat­ti­henkilöt ovat velvoitet­tu­ja tekemään moni­alaista yhteistyötä asi­akkaan palvelu­jen tarpeen arvioin­nis­sa, palvelu­jen tar­joamises­sa sekä niiden toteu­tu­misen seu­ran­nas­sa. Tiivi­il­lä yhteistyöl­lä vähen­netään palvelu­jen sisäl­lön päällekkäisyyt­tä ja paran­netaan asi­akkaan saa­man hoidon ja palvelun laat­ua. Yhteistyötä tekemäl­lä asi­akas ja ammat­ti­henkilöt jaka­vat yhteisen näke­myk­sen per­heen kokon­ais­ti­lanteesta. Moni­alaista yhteistyötä tehdään asi­akkaan suos­tu­muk­sel­la.

Soi­ta syn­ny­tys­sali­in, kun epäilet syn­ny­tyk­sen käyn­nistyneen

Syn­ny­tyk­sen hoi­dos­sa kuun­nel­laan syn­nyt­täjän toivei­ta äidin ja syn­tyvän lapsen tur­val­lisu­us huomioiden. Syn­ny­tyk­sen yhtey­dessä on tärkeää, että hoito­henkilökun­ta tietää raskau­den aikaises­ta päi­htei­den käytöstä, kos­ka se voi vaikut­taa syn­ny­tyk­seen sekä vau­van voin­ti­in syn­ny­tyk­sen aikana ja syn­tymän jäl­keen. Henkilökun­ta tutus­tuu syn­nyt­täjän ter­veysti­etoi­hin ja raskau­saikana tehtyyn hoito­su­un­nitel­maan. Tarvit­taes­sa syn­nyt­täjältä pyy­de­tään huume­seu­lon­tanäyte tai alkometri­in puhal­lus.

Hyvästä kivun­lievi­tyk­ses­tä huole­hdi­taan syn­ny­tyk­sen aikana ja sen jäl­keen. Lääk­keel­lisessä kivun­lievi­tyk­sessä suosi­taan varhaista selkäpu­udu­tus­ta vahvo­jen kip­ulääkkei­den sijaan.

Puoliso tai tuk­i­henkilö on ter­ve­tul­lut mukaan syn­ny­tyk­seen. Tarvit­taes­sa syn­nyt­täjäl­lä voi olla mukana myös koulutet­tu syn­ny­tys­tuk­i­henkilö eli doula. Puoli­son tai tuk­i­henkilön tulee olla päi­h­teetön sairaalas­saoloaikana.

Syn­ny­tys­salin yhteystiedot ja ohjeet sairaalan saa­pumis­es­ta löy­dät Pohjois-Kar­jalan keskus­sairaalan verkko­sivuil­ta.

Vas­ta­syn­tynyt voi kär­siä vieroi­tu­soireista, jos äiti on raskau­den aikana käyt­tänyt päi­hteitä, nikoti­inia sisältäviä tuot­tei­ta tai esimerkik­si opi­oidiri­ip­pu­vu­u­den kor­vaushoitoon tarkoitet­tu­ja lääkkeitä. Täl­löin vas­ta­syn­tynyt­tä hoide­taan pien­ten las­ten teho- ja valvon­taosas­tol­la. Vieroi­tu­soireriskissä ole­vaa vau­va seu­rataan vähin­tään viisi vuorokaut­ta ja mikäli oire­i­ta esi­in­tyy, on hoitoai­ka pidem­pi.

Vieroi­tu­soire­i­ta hoide­taan ensisi­jais­es­ti lääk­keet­tömin menetelmin, jol­loin van­hempi­en tar­joa­ma tur­va ja hoito ovat avainase­mas­sa helpot­ta­mas­sa vau­van oloa. Vaikeisi­in vieroi­tu­soireisi­in käytetään lääke­hoitoa. Esimerkke­jä vau­van vieroi­tu­soireista ovat kimeä itku ja lev­ot­to­muus, vap­ina, jäykkyys, syömis­vaikeudet, nukku­mis­vaikeudet, lisään­tynyt imemisen tarve, ripuli/oksentelu sekä pain­on kehi­tyk­sen häir­iöt.

Van­hem­mat osal­lis­tu­vat akti­ivis­es­ti vas­ta­syn­tyneen hoitoon ja huolen­pitoon henkilökun­nan ohjauk­ses­sa. Hyvävoin­tiset van­hem­mat voivat yöpyä vau­van luona. Van­hem­man päi­htymys tai syn­nyt­täneen huono voin­ti ovat tur­val­lisu­ussy­istä esteitä Ilmatta­res­sa yöpymiseen ja per­he­hoit­o­ma­llin mukaiseen lapsen hoitoon osal­lis­tu­miseen. Tarvit­taes­sa van­hem­mil­ta voidaan pyytää huume­seu­lon­tanäyte tai alkometripuhal­luskoe. Laps­es­ta ote­taan huume­seu­lon­tanäyt­teet virt­sas­ta ja ensi­u­losteesta.

Ennen per­heen kotiu­tu­mista syn­ny­tys­sairaalas­ta on ammat­ti­henkilöi­den varmis­tet­ta­va, että per­he kotiu­tuu lapsen kannal­ta tur­val­liseen ympäristöön ja per­heel­lä on riit­tävä tuki van­hem­muu­teen ja arjes­sa selviämiseen. Per­heelle tar­jot­ta­va tuki voi olla esimerkik­si koti­in tar­jot­tavaa tukea tai per­hekuntou­tus­ta päi­hde-ensikodis­sa.

Ter­veyssosi­aal­i­työn­tek­i­jä tapaa syn­nyt­täneen per­hei­neen ennen sairaalas­ta kotiu­tu­mista ja raskau­saikana tehty per­heen jatko­su­un­nitel­ma tarkaste­taan. Moni­alaista tukea tarvit­seville per­heille jär­jestetään verkos­tokok­ous, johon osal­lis­tuu van­hempi­en lisäk­si myös per­heen kanssa yhteistyötä jatka­vat tahot.

Van­hem­mat otta­vat yhteyt­tä neu­volaan jatkoseu­ran­nan sopimisek­si ennen kotiu­tu­mista sairaalas­ta.

Hoita­va kätilö tutus­tuu asi­akkaan tietoi­hin sekä raskau­den aikana tehtyyn hoito­su­un­nitel­maan. Huume­seu­lon­tanäyt­teet ote­taan hoito­su­un­nitel­man mukaises­ti tai lääkärin määräyk­ses­tä. Opi­oidiri­ip­pu­vu­u­den kor­vaushoito, HIV:n tai hepati­itin hoitoon käytet­ty lääk­i­tys sekä psyyken­lääk­i­tys huomioidaan syn­ny­tyk­sen aikana. Lääk­keel­lisessä kivun­lievi­tyk­sessä suosi­taan varhaista selkäpu­udu­tus­ta vahvo­jen kip­ulääkkei­den sijaan. Opi­oi­di­en käytöstä syn­ny­tyskivun hoi­dos­sa keskustel­laan asi­akkaan, hoita­van lääkärin sekä aneste­sialääkärin kanssa. Äidin hyvästä kivun­lievi­tyk­ses­tä huole­hdi­taan syn­ny­tyk­sen aikana ja sen jäl­keen.

Vas­ta­syn­tyneestä ote­taan huume­seu­lon­tanäyt­teet virt­sas­ta ja meko­ni­u­mista, mikäli on epäily/tieto lapsen raskau­den aikaises­ta päi­hdealtistuk­ses­ta tai syn­nyt­täjä on ollut päi­htynyt syn­nyt­tämään tul­lessaan. Raskau­den aikana tehty ime­tys­su­un­nitel­ma tulee olla kir­jat­tu iPanaan. Vas­ta­syn­tyneen voin­tia seu­rataan joko nais­tenkeskuk­sen vuodeosas­tol­la tai pien­ten las­ten teho- ja valvon­taosas­to Ilmatta­res­sa riip­puen vas­ta­syn­tyneen voin­nista, äidin päi­htei­den käytöstä raskau­den aikana sekä tehdys­tä hoito­su­un­nitel­mas­ta.

Syn­ny­tyk­sen jäl­keen pyritään nor­maali­in vier­i­hoidon toteu­tu­miseen Nais­tenkeskuk­sen vuodeosas­tol­la. Henkilökun­ta ohjaa van­hempia vas­ta­syn­tyneen hoi­dos­sa. Vuodeosas­tol­la seu­rataan syn­nyt­täneen ja vas­ta­syn­tyneen voin­tia sekä tarkkail­laan vas­ta­syn­tyneen mah­dol­lisia vieroi­tu­soire­i­ta. Mikäli vieroi­tu­soire­i­ta ilme­nee, kon­sul­toidaan las­ten­lääkäriä. Raskau­den aikaista päi­htei­den käyt­töä epäiltäessä vas­ta­syn­tyneestä ote­taan huume­seu­lon­tanäyte ensivirt­sas­ta ja ‑meko­ni­u­mista, mikäli niitä ei ole saatu otet­tua syn­ny­tys­salis­sa. Van­hempia tue­taan vau­van viestien tulk­it­semiseen ja vuorovaiku­tuk­seen vau­van kanssa. Heitä ohjataan vau­van hoi­dos­sa ja ruokin­nas­sa sekä kiin­nitetään huomio­ta van­hempi­en ja lapsen välisen kiin­tymys­suh­teen muo­dos­tu­miseen ja äidin mielialaan.

Mikäli las­ta hoide­taan pien­ten las­ten teho- ja valvon­taosas­to Ilmatta­res­sa ja äiti on vier­i­hoita­mas­sa las­taan, säi­lyy äidin hoito­vas­tuu Nais­tenkeskuk­ses­sa. Per­heen jatko­hoitoa suun­nitel­laan moni­alaises­sa yhteistyössä. Äidin sään­nöl­lis­es­ti käyt­tämä lääk­i­tys huomioidaan hoito­jak­son aikana (opi­oidiri­ip­pu­vu­u­den kor­vaushoito, HIV:n tai hepati­itin hoitoon käytet­ty lääk­i­tys, psyyken­lääk­i­tys). Raskau­den ehkäisyn aloituk­ses­ta keskustel­laan jokaisen syn­nyt­täneen kanssa, vaik­ka keskustelua ehkäisyn aloituk­ses­ta on käy­ty jo äitiys­neu­volas­sa. Raskau­den ehkäisy­im­plan­taat­ti voidaan aset­taa asi­akkaan toiveesta jo vuodeosas­tol­la. Muu­toin syn­ny­tyk­sen jälkeinen raskau­den ehkäisy aloite­taan asi­akkaan tarpei­den ja toivei­den mukaises­ti neu­volas­sa.

Raskau­den aikana teh­dyn suun­nitel­man mukaises­ti tai syn­tymän jälkeisen voin­nin perus­teel­la vas­ta­syn­tynyt­tä hoide­taan pien­ten las­ten teho-ja valvon­taosas­to Ilmatta­res­sa.

Vas­ta­syn­tyneen vieroi­tu­soireet ilmenevät yleen­sä 3–5 vuorokau­den kulues­sa syn­tymästä, mis­tä syys­tä vas­ta­syn­tynyt­tä seu­rataan Ilmatta­res­sa vähin­tään viiden vuorokau­den ajan. Raskau­den aikainen altistu­mi­nen nikoti­inille vaikeut­taa vieroi­tu­soire­i­ta.

Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilöt ovat velvol­lisia tekemään salas­s­api­tosään­nösten estämät­tä las­ten­suo­jeluil­moituk­sen, mikäli lapsen hoidon tai huolen­pidon tarve tai kehi­tys­tä vaaran­ta­vat olo­suh­teet edel­lyt­tävät las­ten­suo­jelun tarpeen selvit­tämistä. Las­ten­suo­jeluil­moi­tus tulee tehdä, vaik­ka lapsel­la olisi las­ten­suo­jelun asi­akku­us.

Las­ten­suo­jelu­la­ki 417/2007 — Ajan­ta­sainen lain­säädän­tö (FINLEX.fi)

Sosi­aal­i­huolto­la­ki 1301/2014 — Ajan­ta­sainen lain­säädän­tö (FINLEX.fi)

Ilmoi­tus tehdään ensisi­jais­es­ti yhteistyössä van­hem­man kanssa. Ilmoituk­sen sisältö tulee lapsen huolta­jan nähtäväk­si sel­l­aise­naan. Lap­siper­hei­den palvelu­jen ja las­ten­suo­jelun palve­lu­tarpeen arvioin­nista saa tarvit­taes­sa ohjaus­ta ilmoituk­sen tekemiseen sekä ilmoituk­sen tekemisen tarpeel­lisu­u­den arvioin­ti­in.

Las­ten­suo­jeluil­moi­tus (THL)

Ennen per­heen kotiut­tamista syn­ny­tys­sairaalas­ta on ammat­ti­henkilöi­den varmis­tet­ta­va, että per­he kotiu­tuu lapsen kannal­ta tur­val­liseen ympäristöön ja per­heel­lä on riit­tävä tuki van­hem­muu­teen ja arjes­sa selviämiseen.

Ter­veyssosi­aal­i­työn­tek­i­jä tapaa per­heen ennen kotiut­tamista. Nais­tenkeskuk­ses­ta kotiudut­taes­sa verkos­tokok­ous jär­jestetään tarvit­taes­sa, kun taas Ilmattares­ta kotiudut­taes­sa verkos­tokok­ous jär­jestetään aina. Verkos­tokok­ouk­seen osal­lis­tuu van­hempi­en lisäk­si myös van­hempi­en  ja lapsen kanssa yhteistyötä jatka­vat tahot. Verkos­tokok­ouk­sen tarkoituk­se­na on varmis­taa, että per­he saa tarvit­se­mansa hoidon ja palve­lut myös vau­va-arjes­sa. Kok­ouk­seen tulee kut­sua myös van­hem­man päi­hde­hoi­dos­ta vas­taa­va taho.

Per­he voidaan kotiut­taa avopalvelu­jen turvin koti­in tai laitosmuo­toiseen per­hekuntoutuk­seen päi­hde-ensikoti­in. Mikäli kumpikaan vai­h­toe­hto ei ole lapsen edun mukainen tai van­hempi­en toive, päät­tää las­ten­suo­jelu lapseen kohdis­tu­vista jatko­toimista. Lapsen sairaala­hoidon päät­tyessä sairaalas­ta ote­taan yhteyt­tä neu­volaan per­heen jatko­hoidon ja tiedon siir­tymisen varmis­tamisek­si.

Van­hem­mat otta­vat yhteyt­tä äitiys­neu­volaan lapsen syn­tymän jäl­keen. Per­heen kotiudut­tua äitiys­neu­volan ter­vey­den­hoita­ja tekee kotikäyn­nin, joka voidaan toteut­taa yhteistyössä muun per­heen verkos­tossa toimi­van ammat­ti­henkilön tai las­ten­neu­volan ter­vey­den­hoita­jan kanssa. Kotikäyn­nin tarkoituk­se­na on seu­ra­ta äidin ja vas­ta­syn­tyneen voin­tia sekä tukea van­hempia uudessa elämän­ti­lanteessa.

Lap­si siir­tyy las­ten­neu­volan asi­akkaak­si 1–3‑viikon iässä ja seu­ran­ta jatkuu kouluikään saak­ka. Ensim­mäi­nen las­ten­neu­volan vas­taan­ot­toai­ka annetaan äitiys­neu­volas­ta. Mikäli lap­si kotiu­tuu sairaalas­ta tavanomaista myöhem­min, aika varataan otta­mal­la yhteyt­tä suo­raan las­ten­neu­volaan. Las­ten­neu­volan tehtävänä on tukea van­hem­muut­ta, seu­ra­ta lapsen kehi­tys­tä ja hyv­in­voin­tia sekä jatkaa van­hempi­en päi­h­teet­tömyy­teen tukemista.

Syn­ny­tyk­sen jälk­i­tarkas­tus tehdään äitiys­neu­volas­sa 6–12 viikkoa syn­ny­tyk­ses­tä. Syn­ny­tyk­sen jälkeinen raskau­den ehkäisy aloite­taan yksilöl­lisen suun­nitel­man mukaan mah­dol­lisim­man pian syn­ny­tyk­sen jäl­keen. Syn­ny­tyk­sen jäl­keen raskau­den ehkäisyyn käytetään kelta­rauhashormoni­valmis­tei­ta tai kon­do­mia. Ehkäisyn valin­nas­sa suositel­laan pitkäkestoista raskau­den ehkäisyä, joka ei vaa­di päivit­täistä muis­tamista. Mikäli raskau­den ehkäisyä ei ole aloitet­tu sairaalas­sa, voidaan se aloit­taa kotikäyn­nin tai syn­ny­tyk­sen jälk­i­tarkas­tuk­sen yhtey­dessä. Äitiys­neu­volan asi­akku­us päät­tyy jälk­i­tarkas­tuk­seen.

Raskau­saikana aloitet­tua hoito­suhdet­ta mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelui­hin tulee jatkaa lapsen syn­tymän jäl­keen, kos­ka uusi elämäti­lanne voi altistaa retkah­duk­sille. Mikäli hoito­suhdet­ta ei ole ollut raskau­saikana, päi­hde­palvelui­hin voi hakeu­tua otta­mal­la yhteyt­tä mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen hoitoko­or­di­naat­tori­in tai tekemäl­lä sähköisen ajan­va­rauk­sen kaut­ta yhtey­de­not­topy­yn­nön mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen MiePä-hoita­jalle.

Mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palve­lut ovat asi­akkaalle mak­sut­to­mia.

Päivys­tävä päi­hde­sairaan­hoita­ja on tavat­tavis­sa ilman ajan­va­raus­ta joka päivä klo 8–16 Pohjois-Kar­jalan keskus­sairaalan yhteis­päivystyk­sessä. Muu­na aikana päivys­tävälle päi­hde­sairaan­hoita­jalle voi jät­tää yhtey­de­not­topy­yn­nön soit­ta­mal­la päivystysavun numeroon.

Lapsen syn­tymän jäl­keen toteutet­tu avo- tai laitosmuo­toinen päi­hde- tai per­hekuntou­tus on tarkoitet­tu van­hempi­en päi­h­teet­tömyy­den, van­hem­muu­den ja arjen hallinnan tukemiseen.

Kuntout­ta­va laitosmuo­toinen päi­hde­hoito antaa työkalu­ja päi­h­teet­tömyy­teen sil­loin, kun avo­hoidon keinot eivät ole riit­tävät. Kuntoutuk­sen aikana opetel­laan keino­ja, jot­ka tuke­vat päi­h­teet­tömyyt­tä ja van­hem­muut­ta.

Vau­vaper­heille suun­nat­tu­ja laitosmuo­toisia kuntou­tus­palvelu­ja tuot­ta­vat muun muas­sa päi­hteistä kuntou­tu­miseen sekä varhaisen vuorovaiku­tuk­sen ja van­hem­muu­den tukemiseen erikois­tuneet ensikodit. Yleen­sä ensiko­tien tar­joa­ma kuntou­tus aloite­taan mah­dol­lisim­man varhain ennen syn­ny­tys­tä ja kuntou­tus­ta jatke­taan vau­van syn­tymän jäl­keen. Kuntoutuk­seen voi men­nä koko per­he tai vain toinen van­hempi vau­van kanssa.

Kelas­ta on mah­dol­lista saa­da kuntou­tus­tukea: Päi­hde- tai riip­pu­vu­uskuntou­tus ja kuntou­tus­ra­ha (kela.fi)

Raskau­saikana aloitet­tu varhaisen vuorovaiku­tuk­sen psykoter­apia sekä raskaus- ja pikku­lap­si­a­jan hoidolli­nen vau­vaper­hetyö jatkuu lapsen syn­nyt­tyä. Hoito­suhde voidaan aloit­taa myös lapsen syn­tymän jäl­keen alle kolme­vuo­ti­aalle lapselle. Täl­löin lähet­teen las­tenpsyki­a­tri­an vau­vaper­heyk­sikköön voi saa­da esimerkik­si neu­volas­ta.

Vau­vaper­heyk­sikön työn­tek­i­jä osal­lis­tuu moni­alaiseen yhteistyöhön per­heen hyv­in­voin­nin tur­vaamisek­si. Vau­vaper­heyk­sikön käyn­nit ovat asi­akkaille mak­sut­to­mia.

Pien­ten las­ten teho- ja tarkkailu­osas­to Ilmatta­res­sa hoi­dos­sa olleen vas­ta­syn­tyneen seu­ran­ta voi las­ten­lääkärin arvion perus­teel­la jatkua las­tenkeskuk­sen vas­ta­syn­tynei­den polik­linikalla (VAS). Syy lapsen seu­ran­nan jatku­miseen voi olla esimerkik­si äidin opi­oidiri­ip­pu­vu­u­den kor­vaushoito, sik­iön raskau­den aikainen päi­hdealtistus tai äidin hepati­it­ti B tai hepati­it­ti C ‑infek­tio. Las­tenkeskuk­sen seu­ran­nan jatku­mis­es­ta päätetään lapsen syn­tymän jälkeisen osas­to­hoito­jak­son aikana.

Las­tenkeskuk­ses­sa työsken­telee kuntou­tu­so­h­jaa­jia, jot­ka voivat tehdä kotikäyn­teinä toteutet­tavaa hoito- ja ohjaustyötä. Kuntou­tu­so­h­jaa­jien avul­la tehoste­taan vau­van varhais­vai­heen kehit­tymisen ja kasvun seu­ran­taa sekä tue­taan van­hempia lapsen hoi­dos­sa.

Raskau­saikana aloitet­tua hoito­suhdet­ta mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelui­hin tulee jatkaa lapsen syn­tymän jäl­keen, kos­ka uusi elämäti­lanne voi altistaa van­hem­man retkah­duk­sille. Mikäli hoito­suhdet­ta ei ole ollut raskau­saikana, voi asi­akkaan ohja­ta otta­maan yhteyt­tä mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen hoitoko­or­di­naat­tori­in tai tekemään sähköisen ajan­va­rauk­sen kaut­ta yhtey­de­not­topy­yn­nön mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen MiePä-hoita­jalle. Ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilö voi pyytää MiePä-ammat­ti­laisen yhtey­de­not­toa asi­akkaaseen myös tiedok­si-PTH-viestil­lä.

Hoito­suhde mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palveluis­sa jatkuu van­hem­man päi­h­teet­tömyy­den tuke­na niin kauan, kun tarvet­ta on. Hoito­suh­teen aikana päi­htei­den käyt­töä seu­rataan yksilöl­lisen suun­nitel­man mukaises­ti.

Mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä sosi­aali­palvelu­jen ja las­ten­neu­volan kanssa koko per­heen hyv­in­voin­ti huomioiden. Moni­alaista yhteistyötä tehdään asi­akkaan suos­tu­muk­sel­la.

Lapsen syn­tymän jäl­keen toteutet­tu avo- tai laitosmuo­toinen päi­hde- tai per­hekuntou­tus voi olla merkit­tävä tuki van­hempi­en päi­h­teet­tömyy­teen, van­hem­muu­teen ja arjen hallintaan.

Kuntout­ta­va laitosmuo­toinen päi­hde­hoito antaa työkalu­ja päi­h­teet­tömyy­teen sil­loin, kun avo­hoidon keinot eivät ole riit­tävät. Kuntoutuk­sen aikana opetel­laan keino­ja, jot­ka tuke­vat päi­h­teet­tömyyt­tä. Laitosmuo­toinen päi­hdekuntou­tus on usein yksi­tyi­nen sosi­aal­i­huol­lon palvelu, jon­ka kus­tan­nuk­sien kor­vaamis­es­ta sovi­taan päi­hde­palvelu­jen ja sosi­aali­palvelu­jen kesken.

Vau­vaper­heille suun­nat­tu­ja laitosmuo­toisia kuntou­tus­palvelu­ja tuot­ta­vat muun muas­sa päi­hteistä kuntou­tu­miseen sekä varhaisen vuorovaiku­tuk­sen ja van­hem­muu­den tukemiseen erikois­tuneet ensikodit. Yleen­sä ensiko­tien tar­joa­ma kuntou­tus aloite­taan mah­dol­lisim­man varhain ennen syn­ny­tys­tä ja kuntou­tus­ta jatke­taan vau­van syn­tymän jäl­keen. Kuntoutuk­seen voi men­nä koko per­he tai vain toinen van­hempi vau­van kanssa.

Lap­siper­heet voivat saa­da sosi­aali­palvelu­jen tar­joa­maa tukea lap­siper­hei­den sosi­aali­palveluista, las­ten­suo­jelus­ta sekä työikäis­ten sosi­aali­palveluista.

Las­ten­suo­jelu- ja sosi­aal­i­huolto­lain mukaisia ilmoituk­sia ovat:

• Yhtey­de­not­to sosi­aal­i­huoltoon tuen tarpeen arvioimisek­si
• Las­ten­suo­jeluil­moi­tus

Ilmoi­tusvelvol­liset on määritel­ty las­ten­suo­jelu- ja sosi­aal­i­huolto­lais­sa:

Las­ten­suo­jelu­la­ki 417/2007 — Ajan­ta­sainen lain­säädän­tö – FINLEX) ®

Sosi­aal­i­huolto­la­ki 1301/2014 — Ajan­ta­sainen lain­säädän­tö — FINLEX ®

Raskau­saikana aloitet­tu varhaisen vuorovaiku­tuk­sen psykoter­apia sekä raskaus- ja pikku­lap­si­a­jan hoidolli­nen vau­vaper­hetyö jatkuu lapsen syn­nyt­tyä. Hoito­suhde voidaan aloit­taa myös lapsen syn­tymän jäl­keen alle kolme­vuo­ti­aalle lapselle.

Lähete las­tenpsyki­a­tri­an vau­vaper­heyk­sikköön tehdään, jos peruster­vey­den­huol­lon ja sosi­aali­palvelu­jen anta­ma neu­von­ta ja ohjaus ei tar­joa riit­tävää apua ja tukea per­heelle. Lähete tai kon­sul­taa­tio voidaan tehdä per­heen luval­la esimerkik­si Ilmattares­ta tai neu­vola­palveluista.

Vau­vaper­heyk­sikön työn­tek­i­jä osal­lis­tuu moni­alaiseen yhteistyöhön per­heen hyv­in­voin­nin tur­vaamisek­si. Vau­vaper­heyk­sikön käyn­nit ovat asi­akkaille mak­sut­to­mia.

Ilmatta­res­sa hoi­dos­sa olleen vas­ta­syn­tyneen seu­ran­ta voi las­ten­lääkärin arvion perus­teel­la jatkua Las­tenkeskuk­sen vas­ta­syn­tynei­den polik­linikalla (VAS). Seu­ran­ta las­ten­tau­tien polik­linikalla voi tul­la kyseeseen esimerkik­si sil­loin kun lap­si on raskau­saikana altistunut opi­oidiri­ip­pu­vu­u­den kor­vaushoitolääk­keelle, päi­hteille tai äidin kan­ta­malle infek­tio­taudille, kuten hepati­it­ille tai HIV:lle.

Las­tenkeskuk­sen kuntou­tu­so­h­jaa­jat voivat tehdä kotikäyn­teinä hoito- ja ohjaustyötä. Kuntou­tu­so­h­jaa­jien avul­la tehoste­taan vau­van varhais­vai­heen kehit­tymisen ja kasvun seu­ran­taa sekä tue­taan van­hempia lapsen hoi­dos­sa. Kuntou­tu­so­h­jaa­jat voivat myös toimia yhdyshenkilönä per­heille, jot­ka tarvit­se­vat moni­alaista tukea.

Siun soten lap­siper­hei­den yhteisas­i­aka­so­h­jauk­sen palve­lut on tarkoitet­tu per­heille, joil­la on tarve useille eri toim­i­joiden jär­jestämille sosi­aali- ja ter­veyspalveluille. Yhteisas­i­aka­so­h­jaus­palvelun tarkoituk­se­na on estää palvelu­jen väli­in putoamista, avun­saan­nin viivästymistä ja koordi­noi­da palvelu­jen yhteenso­vit­tamista. Yhteistyöaloitteen/konsultaation tekee per­heen luval­la toinen sosi­aali- tai ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilö. 

Lap­siper­hei­den yhteisas­i­aka­so­h­jaus kuu­luu perus­palvelui­hin osana neu­vola­palvelui­ta. Lap­siper­heen yhteisas­i­aka­so­h­jauk­ses­sa työsken­telee ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­henkilöitä; lääkäre­itä, asiantun­ti­ja­hoita­jia- ja asi­akasko­or­di­naat­tor­e­i­ta raskaana ole­vien ja 0–18 v. las­ten per­hei­den tuke­na. Lap­siper­hei­den yhteisas­i­aka­so­h­jausti­imin vau­vaper­hetyötä tar­jo­taan per­heille, jot­ka tarvit­se­vat van­hem­muut­ta vahvis­tavaa tukea neu­vola­palvelu­jen lisäk­si. Vau­vaper­hetyö on per­heen kokon­ais­val­taista elämän­ti­lanteen tukemista; keskustelua, ohjaamista, yhdessä tekemistä ja muiden tarvit­tavien palvelu­jen jär­jestämistä. 

Vau­vaper­hetyötä tehdään moni­alaise­na yhteistyönä mm. neu­volan, lap­siper­hei­den sosi­aali­palvelu­jen, mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen, ter­veyssosi­aal­i­työn, Las­tenkeskuk­sen kuntou­tu­so­h­jaa­jien, Vau­vaper­heyk­sikön ja aikuisp­syki­a­tri­an kanssa. 

Pikkutöp­pöset Onnis­tu­miseen — Tupakan lopet­ta­mi­nen — Tietoa ja tukea (pikkutopposet.fi) 

Savu­ton ja nikoti­ini­ton elämä (hengitysliitto.fi) 

OmatAskeleet — kolme askelta kohti savut­to­muut­ta (terveyskyla.fi) 

Huume­hait­to­jen vähen­tämi­nen (paihdelinkkki.fi)

Ehkäi­sevä päi­hde­työ — Siun sote palveluketjut 

Mis­tä apua? — Päi­hdelink­ki (paihdelinkki.fi)  

Päi­h­deneu­von­ta: Mak­su­ton­ta tukea päi­htei­denkäytön aiheut­ta­maan huoleen (ehyt.fi)  

Päi­hde- ja mie­len­ter­veystyötä teke­vien yhdis­tys­ten yhteystiedot (lahella.fi)  

Päi­hteitä käyt­tävien äitien net­tiryh­mä — Päi­hdelink­ki (paihdelinkki.fi) 

Eri­tyis­es­ti Isä, päi­h­teet isyy­den haas­teena | isaerityinen.fi (erityisestiisa.fi)

Per­hekahvi­la | MLL Joen­su­un yhdis­tys ry 

Pohjois-Kar­jalan Yhden Van­hem­man Per­heet ry (pkyvp.fi) 

Mies­sak­it Ry (miessakit.fi) 

Seu­rakun­nat tar­joa­vat lap­si­työtä ja per­hekahvi­la­toim­intaa. Tutus­tu tar­jon­taan seu­rakun­tasi verkko­sivuil­la.

Vau­va mielessä — Folkhäl­san (folkhalsan.fi)

Voimavaro­ja van­hem­muu­teen — Suomen Peri­nataal­im­ie­len­ter­veys ry (perinataalimielenterveys.fi) 

Tutus­tu itseesi — MIELI ry (mieli.fi)  

miten-huolehdin-lapsistani-opaskirja‑1.pdf (mieli.fi) 

miten_autan_lastani_opaskirja‑2.pdf (mieli.fi) 

Vuorovaiku­tuk­sen varhainen kehi­tys (papunet.net) 

Ter­ve­tu­loa lapsen ja van­hem­man vuorovaiku­tuk­sen oma­hoito-ohjel­maan! (mielenterveystalo.fi)

Neu­vokasper­he (neuvokasperhe.fi)  

Van­hem­muus ja parisuhde (lastensuojelu.info) 

Itse­hoito-oppaat ja mate­ri­aalit (perinataalimielenterveys.fi)  

Mie­len­ter­veysta­lo (mielenterveystalo.fi) 

Miten autan las­tani? — Opas van­hem­mille, joil­la on mie­len­ter­vey­den ongelmia (julkari.fi) 

Voimavaro­ja van­hem­muu­teen — Suomen Peri­nataal­im­ie­len­ter­veys ry (perinataalimielenterveys.fi) 

Sosi­aali- ja kri­isipäivystyk­sel­lä tarkoite­taan vält­tämät­tömien ja kiireel­lis­ten sosi­aali­palvelu­jen ja muiden tuk­i­toimien jär­jestämistä eri­lai­sis­sa sosi­aal­i­sis­sa hätä- ja kri­isi­ti­lanteis­sa kaikki­na vuorokau­de­naikoina. Täl­laisia tilantei­ta voivat olla esimerkik­si per­he- ja lähisuhde­väki­val­tati­lanteet, rikok­sen uhrik­si jou­tu­mi­nen, las­ten­suo­jelulliset asi­at tai onnet­to­muudet ja kri­isit. 

SERI-tukikeskus ja tukipuhe­lin ovat auki kaikki­na vuorokau­den aikoina sek­suaalirikok­sen uhreik­si joutuneille. Palvelu on mak­su­ton ja tarkoitet­tu yli 16-vuo­ti­aille sukupuoleen kat­so­mat­ta. SERI-tukikeskuk­sen palvelui­hin ei tarvi­ta lähetet­tä. Alle 16-vuo­ti­aiden yhtey­de­not­to päivystysavun kaut­ta p. 116 117. SERI-tukikeskus tar­joaa tukea ja apua, rikosoikeudel­liset tutkimuk­set sekä jatko­hoidon jär­jestämisen.  

Sek­suaaliter­veyspo­lik­linikalla aute­taan sek­suaalisen kaltoinko­htelun tai väki­val­lan uhre­ja sekä henkilöitä, joil­la on sairau­den tai vam­mau­tu­misen vuok­si ongelmia sek­suaal­isu­udessaan. Sek­suaalipo­lik­linikalle tarvi­taan lähete, jon­ka saa peruster­vey­den­huol­losta (esimerkik­si neu­volas­ta) tai erikois­sairaan­hoidon yksiköstä. 

Synnytyksen jälkeinen masennus 

Syn­nyt­tänyt äiti herk­istyy tun­nista­maan vau­vansa tarpei­ta, jol­loin mielialan lasku ja itkuisu­us on nor­maalia. Jos alaku­lo on taval­lista voimakkaam­paa tai se ei mene ohi, voi kyseessä olla syn­ny­tyk­sen jälkeinen masen­nus. Alaku­loisu­u­den jatkues­sa, itse­tuhoi­sis­sa ajatuk­sis­sa, vakavas­sa unet­to­muudessa ja toiv­ot­to­muudessa on syytä hakea apua. Myös toinen van­hempi voi sairas­tua syn­ny­tyk­sen jälkeiseen masen­nuk­seen.

Jos on kärsinyt mie­len­ter­vey­teen liit­tyvästä häir­iöstä ennen raskaut­ta, on syn­ny­tyk­sen jäl­keen hyvä kiin­nit­tää eri­ty­istä huomio­ta omaan mielialaan ja riit­tävään lep­oon. Mikäli mielialalääk­i­tys on tauotet­tu raskau­den ajak­si, on syn­ny­tyk­sen jälkeis­es­tä lääk­i­tyk­sen jatkamis­es­ta hyvä keskustel­la oman lääkärin kanssa. Syn­ny­tys ja muut­tunut elämän­ti­lanne on aina rasitus keholle ja mielelle. Ole­mas­sa ole­vaa hoito­suhdet­ta mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelui­hin on hyvä jatkaa syn­ny­tyk­sen jäl­keen.

Syn­ny­tyk­sen jälkeinen masen­nus — Las­ten­ta­lo (terveyskyla.fi)

Mielialaan liit­tyvi­in muu­tok­si­in saa apua neu­volas­ta tai mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palveluista.

Lapsivuodepsykoosi

Syn­ny­tyk­sen jälkeinen psykoosi alkaa yleen­sä nopeasti ja on rajuoireinen. Psykoosin oire­i­ta ovat unet­to­muus, voimakkaat mielialan vai­hte­lut, ärty­isyys, sekavu­us, keskit­tymiseen liit­tyvät häir­iöt sekä harhalu­u­loisu­us. Tila vaatii väl­itön­tä sairaala­hoitoa.

Mikäli epäilet, että sinä tai läheis­esi on sairas­tunut lap­sivuodep­sykoosi­in, soi­ta 112.

Lap­sivuodep­sykoosin oireista ja hoi­dos­ta löy­dät lisää tietoa:

Lap­sivuodep­sykoosi — Ter­veyskir­jas­to

Psykiatrinen tehostettu avohoito

Tehostet­tu avo­hoito tar­joaa apua, kun tarvi­taan kiireel­listä psyki­a­trista arvio­ta tai hoitoa. Aikuisp­syki­a­tri­an tehostet­tu avo­hoito on 18-vuot­ta täyt­täneille. Alle 18-vuo­ti­aan tehostet­tu avo­hoito toteu­tuu nuorisop­syki­a­tri­an klinikas­sa.

Retkah­t­a­mi­nen on osa riip­pu­vu­us­sairaut­ta. On hyvä tun­nistaa tek­i­jät, jot­ka lisäävät retkah­duk­sen riskiä. Riskitek­i­jöi­den tun­nistamises­sa voi hyö­dyn­tää aiem­mista retkah­duskoke­muk­sista saat­ua tietoa. Avun hakem­i­nen ajois­sa voi ehkäistä retkah­duk­sen toteu­tu­misen. Retkah­duk­sen var­alle on hyvä laa­tia suun­nitel­ma mihin ottaa yhteyt­tä, kun mieli­teot lisään­tyvät tai huo­maa riskin päi­htei­den käytölle. Päi­hteitä ei tule koskaan käyt­tää lapsen läs­nä ollessa. Van­hem­man tehtävä on huole­htia tur­valli­nen ja päi­h­teetön aikuinen huole­hti­maan laps­es­ta, jos ris­ki päi­htei­den käytölle on ole­mas­sa.

Yhtey­den otta­mi­nen omaan mie­len­ter­veys- ja päi­hde­työn työn­tek­i­jään tai läheiseen ihmiseen voi olla avuk­si. Mie­len­ter­veys- ja päi­hde­palvelu­jen kaut­ta on mah­dol­lista saa­da keskustelu­a­pua tai päästä lyhyelle osas­to­hoito­jak­solle retkah­duk­sen estämisek­si.

Retkah­duk­sen ehkäisyn käsikir­ja (paihdelinkki.fi)

Miten huole­hdin lap­sis­tani? : Käsikir­ja van­hem­mille, joi­ta oma päi­htei­denkäyt­tö askar­rut­taa (julkari.fi) 

Avun hakeminen akuutissa retkahdusriskissä

Päivystysavun kaut­ta on mah­dol­lisu­us saa­da yhteys päivys­tävään päi­hde­sairaan­hoita­jaan

Sosi­aali- ja kri­isipäivystyk­seen tulee ottaa yhteyt­tä, jos retkah­dus­ris­ki on aku­ut­ti tai tarvit­set päi­htymys­ti­lan vuok­si apua las­ten hyv­in­voin­nista ja tur­val­lisu­ud­es­ta huole­htimiseen

Tehostet­tu avo­hoito tar­joaa apua, kun tarvi­taan kiireel­listä psyki­a­trista arvio­ta tai hoitoa. Aikuisp­syki­a­tri­an tehostet­tu avo­hoito on 18-vuot­ta täyt­täneille. Alle 18-vuo­ti­aan tehostet­tu avo­hoito toteu­tuu nuorisop­syki­a­tri­an klinikas­sa.

Lähisuhde­väki­val­ta voi ilmetä useis­sa eri muodois­sa. Lisää tietoa väki­val­lan eri muodoista Väki­val­lan muodot (THL). Apua on tar­jol­la sekä väki­val­lan uhrille, että tek­i­jälle.

Pohjois-Kar­jalan hyv­in­voin­tialueel­la on käytössä MARAK-toim­inta­malli. Toim­inta­malli­in kuu­luu väki­val­lan puheek­si otta­mi­nen, tun­nist­a­mi­nen ja väki­val­lan riski­narvioin­ti, sekä moni­ammatil­lises­sa yhteistyössä tehtävä uhrin aut­ta­mi­nen ja väki­val­lan uusi­u­tu­misen ehkäisem­i­nen.

Ota väki­val­ta tai sen uhka puheek­si mis­sä tahansa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelus­sa.

Henkeä uhkaavas­sa tai hätäti­lanteessa sekä rikosepäilyssä ota yhteyt­tä 112.

Tur­vakoti on paik­ka, jonne voi men­nä yksin tai lapsen kanssa, jos kotona olem­i­nen ei ole tur­val­lista. Eril­listä lähetet­tä ei tarvi­ta, palvelu on mak­su­ton.

Itä-Suomen tur­vakoti sijait­see Joen­su­us­sa: puh. 013 330 6008

Raskaus- ja pikku­lap­si­vai­he voidaan kokea haas­ta­vana elämän­vai­heena, joka tes­taa myös parisuhdet­ta. Van­hem­mil­la voi olla eri­lainen käsi­tys siitä, mil­lainen van­hempi halu­aa olla oma­lle lapselleen ja miten halu­aa las­taan kas­vat­taa. Van­hem­mak­si tulem­i­nen muo­vaa iden­ti­teet­tiä ja tule­vaisu­u­den toivei­ta, jol­loin uuden­lainen elämän­ti­lanne voi kas­vat­taa parin erilleen. Parisuh­teen haasteisi­in kan­nat­taa hakea apua mah­dol­lisim­man varhain.  

Päi­htei­den käyt­tö ja sitä seu­raa­vat ilmiöt voivat lisätä parisuh­teen haastei­ta. Mikäli päi­h­teet­tömyys ei ole yhteinen päämäärä, voi päi­h­teet­tömyy­teen pyrkivä osa­puoli kokea puoli­son päi­htei­den käytön omaa rait­tiut­taan haas­tavak­si tai per­hear­kea kuor­mit­tavak­si. Eropäätös ei ole help­po ja eroon liit­tyy mon­en­lais­ten tun­tei­den läpikäymi­nen sekä usein myös arjen käytän­nön jär­jeste­lyi­den suun­nit­telu ja toteu­tus. Apua eroon ja eron käsit­te­lyyn on tar­jol­la. 

Kirkon per­heneu­von­ta (evl.fi)

Parisuh­teet (vaestoliitto.fi)

Avo- tai avio­ero (suomi.fi)

Päi­hteisi­in liit­tyvät erot (kuivinjaloin.fi)

Erokri­isin oma­hoito-ohjel­ma (mielenterveystalo.fi)

Eros­ta Elos­sa (miessakit.fi)

Lapsen siir­tymi­nen sijaishuoltoon toteutetaan aina suun­nitel­mallis­es­ti ja huolel­lis­es­ti, jollei kyseessä ole aku­ut­ti kri­isi­ti­lanne. Kodin ulkop­uolelle sijoite­tun lapsen van­hempia tue­taan heti sijoituk­sen alus­ta läh­tien ja huostaan­oton aiheut­tamia tun­tei­ta on mah­dol­lisu­us käsitel­lä ammat­ti­lais­ten kanssa. Lapsen huostaan­ot­to on per­heen kri­isi ja se voi aiheut­taa ris­tiri­itaisia ja vaikei­ta tun­tei­ta, kuten eroahdis­tus­ta, häpeää, vihaa, epä­toivoa ja lamaan­tu­mista. Myös epäon­nis­tu­misen ja epäoikeu­den­mukaisu­u­den koke­muk­set ovat taval­lisia. 

Lapsen van­hem­mille laa­di­taan asi­akas­su­un­nitel­ma tarvit­ta­van tuen jär­jestämisek­si. Lisäk­si sosi­aali­palvelu­jen tehtävänä on huole­htia lapsen yhtey­den säi­lymis­es­tä van­hempi­in sekä van­hempi­en ja sijaishuoltopaikan välis­es­tä yhteistyöstä. 

Las­ten­suo­jelu — Suomen Kasper ry (suomenkasper.fi)