Aikuisen ADHD asiakkaan hoito- ja palveluketju

Keskit­tymiskyvyn, tarkkaavu­u­den ja impulssikon­trol­lin sat­un­naiset vaikeudet ovat hyvin yleisiä. Nämä voivat johtua mm. elämän­ti­lanne kuor­mi­tuk­ses­ta, stres­sitek­i­jöistä, mielialas­ta, päi­htei­den käytöstä tai uni­vaikeuk­sista. Arjen tois­tuvil­la ruti­ineil­la, sään­nön­mukaisu­udel­la ja johdon­mukaisu­udel­la sekä niiden tilantei­den ennakoimisel­la, jois­sa ongelmia on esi­in­tynyt, voidaan tukea keskit­tymis- ja toim­intakykyä.

Akti­ivi­su­u­den ja tarkkaivaisu­u­den häir­iöstä (ADHD) voi olla kyse, jos keskit­tymisen ja tarkkaavu­u­den sekä yli­ak­ti­ivi­su­u­den ja impul­si­ivi­su­u­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elämän eri alueil­la (opiskelu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta selviy­tymi­nen) merkit­tävää hait­taa ja ovat esi­in­tyneet lap­su­ud­es­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien. Epäi­ly ADHD:sta voi herätä itsel­lä, puolisol­la, van­hem­mil­la, ystävil­lä tai jol­lakin lähipi­iri­in kuu­lu­val­la henkilöl­lä, opet­ta­jal­la, työkaver­il­la tai esi­henkilöl­lä tai jol­lakin sosi­aali- tai ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laisel­la.

Huolen heräämi­nen kan­nat­taa ottaa puheek­si lähim­mäisen tai ammat­ti­laisen kanssa ja tehdä arvio­ta tilanteesta ja mah­dol­lis­es­ti tarvit­tavista toimista. Arjen tuk­i­toimet voidaan ottaa käyt­töön ilman diag­noosi­akin ja arvioi­da niiden hyödyl­lisyyt­tä tilanteessa.

Akti­ivi­su­u­den ja tarkkaavu­u­den häir­iö on toim­intakykyä heiken­tävä kehi­tyk­selli­nen häir­iö, joka voidaan diag­nosoi­da lap­su­udessa, nuoru­udessa tai aikuisu­udessa. ADHD:sta voi olla kyse, jos keskit­tymisen ja tarkkaavu­u­den sekä yli­ak­ti­ivi­su­u­den ja impul­si­ivi­su­u­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elämän eri alueil­la (opiskelu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta selviy­tymi­nen) merkit­tävää hait­taa ja ovat esi­in­tyneet lap­su­ud­es­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

ADHD:n ydi­noireet ovat tarkkaa­mat­to­muus, ylivilkkaus ja impul­si­ivi­su­us. ADHD:ssa oireet voivat pain­ot­tua joi­hinkin näistä ydi­noireista. Jos epäilet ADHD:ta, käy tutus­tu­mas­sa Perusti­etoa ADHD:stä (mielenterveystalo.f)i

• ADHD:sta voidaan tun­nistaa kolme eri esi­in­tymis­muo­toa sen mukaan täyt­tyykö
  • sekä tarkkaa­mat­to­muus- että yli­ak­ti­ivi­su­us- impul­si­ivi­su­uskri­teer­it (Yhdis­tet­ty esi­in­tymis­muo­to)
  • pelkästään tarkkaa­mat­to­muuskri­teer­it (pääasi­as­sa tarkkaam­a­ton muo­to)
  • yli­ak­ti­ivi­su­us-impulssi­iviskri­teer­it (pääasi­as­sa yli­ak­ti­ivi­nen tai impulssi­ivi­nen esi­in­tymis­muo­to)

ADHD:n diag­nos­ti­ikas­sa arvioidaan, selit­tyvätkö oireet joil­lakin muil­la sairauk­sil­la tai häir­iöil­lä. Samanaikaises­ti ADHD:n kanssa esi­in­tyy usein myös kehi­tyk­sel­lisiä oppimis­vaikeuk­sia, kuten luki­vaikeut­ta sekä mui­ta psyki­a­trisia sairauk­sia, kuten unet­to­muut­ta, päi­hderi­ip­pu­vu­ut­ta tai mielialahäir­iötä. Jos epäilet itsel­läsi tai läheisel­läsi luk­i­häir­iötä, voit selvit­tää asi­aa: JOSE ry joen­su­u­lainen luk­i­jär­jestö (lukijose.fi) Ris­ki päi­hde- ja muiden riip­pu­vuuk­sien esi­in­tymiseen ADHD oireil­e­val­la ja ADHD diag­noosin saaneil­la on taval­lista suurem­paa. ADHD:n oireku­van arvioimi­nen vaatii pidem­män päi­h­teet­tömän jak­son.

Akti­ivi­su­u­den ja tarkkaavu­u­den häir­iö on toim­intakykyä heiken­tävä kehi­tyk­selli­nen häir­iö, joka voidaan diag­nosoi­da lap­su­udessa, nuoru­udessa tai aikuisu­udessa. Akti­ivi­su­u­den ja tarkkaivaisu­u­den häir­iöstä (ADHD) voi olla kyse, jos keskit­tymisen ja tarkkaavu­u­den sekä yli­ak­ti­ivi­su­u­den ja impul­si­ivi­su­u­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elämän eri alueil­la (opiskelu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta selviy­tymi­nen) merkit­tävää hait­taa ja ovat esi­in­tyneet lap­su­ud­es­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

ADHD:n oireet ovat pitkäkestoisia ja toim­intakykyä hait­taavia vaikeuk­sia säädel­lä tarkkaavu­ut­ta ja akti­ivi­su­ut­ta, ja/tai impul­si­ivi­su­us. Oirei­den ilmen­e­m­i­nen, kli­ini­nen oireku­va ja oireista aiheutu­va hait­ta vai­htel­e­vat yksilöl­lis­es­ti ja eri ikä­vai­heis­sa. Akti­ivi­su­u­den sääte­lyn vaikeudel­la tarkoite­taan kyvyt­tömyyt­tä säädel­lä omaa akti­ivi­su­ut­ta ja toim­intaa tilanteisi­in sopi­vak­si. Tämä ilme­nee tyyp­il­lis­es­ti ylivilkkaut­e­na sekä lev­ot­to­muute­na, mut­ta voi oireil­la myös liian vähäisenä akti­ivi­suute­na. Tarkkaavu­u­den sääte­lyn vaikeudessa on vaikea kohden­taa, ylläpitää ja siirtää tarkkaavu­ut­ta. Tämä voi ilmetä keskit­tymis­vaikeutena, herkkyytenä häir­iöille, yksi­tyisko­h­dat voivat jäädä huomioimat­ta, hukkaa hel­posti tavaroi­ta ja on lyhytjän­teinen toimis­sa. Impul­si­ivi­su­us voi näkyä kär­simät­tömyytenä ja taipumuk­se­na toimia nopeasti ja hark­it­se­mat­tomasti.

ADHD:n kanssa samanaikaises­ti voi usein esille tul­la myös mui­ta häir­iöitä tai sairauk­sia, joiden hoi­dos­ta tulee olla huole­hdit­tu ennen ADHD:n diag­nosoin­tia. Jonkin muun häir­iön diag­noosi ei estä ADHD-diag­noosia, jos molem­pi­en häir­iöi­den diag­nos­tiset kri­teer­it täyt­tyvät. Ris­ki päi­hde- ja muiden riip­pu­vuuk­sien esi­in­tymiseen ADHD oireil­e­val­la ja ADHD diag­noosin saaneil­la on taval­lista suurem­paa. ADHD:n oireku­van arvioimi­nen on luotet­tavaa lab­o­ra­to­ri­o­tutkimuksin toden­netun 1–3 kuukau­den päi­h­teet­tömän jak­son jäl­keen ja päi­h­teet­tömyys tulee jatkua koko tutkimusten ajan.

ADHD:n alkuarvio tehdään peruster­vey­den­huol­los­sa ter­veysase­mal­la tai opiskelu- ja työter­vey­den­huol­los­sa. Diag­nosoin­tia varten tarvi­taan tietoa:

• oirei­den esi­in­tymis­es­tä
• toim­intakyvys­tä eri tilanteis­sa
• psyykkises­tä ja fyy­sis­es­tä ter­vey­destä
• kehi­tyshis­to­ri­as­ta
• elämän­ti­lanteesta ja muista oireisi­in vaikut­tavista tek­i­jöistä, kuten päi­h­teet ja lääk­i­tyk­set

Tietoa kerätään kyse­ly­il­lä, lab­o­ra­to­riokokeil­la sekä haas­tat­teluil­la. Oire­i­ta selvitetään muiden sairauk­sien tai häir­iöi­den pois­sulkemisek­si. Eri­tyisen tärkeää on tietää:

• Miten kauan oire­i­ta on ollut? Ovatko oireet olleet lap­su­ud­es­ta läh­tien?
• Miten oireet vaikut­ta­vat elämään, ihmis­suhteisi­in ja arjes­sa selviy­tymiseen?
• Miten oireet vaikut­ta­vat opiskelu­un tai työhön?

Alkuarvios­sa pere­hdytään myös aiem­pi­in tutkimuk­si­in ja tietoi­hin, jot­ka tarvit­taes­sa asi­akas tilaa itse. Tiedot, joi­ta tarvit­taes­sa tilataan

• neu­volan, kas­va­tus- tai per­heneu­volan tiedot
• las­ten­neu­rolo­gian tai ‑psyki­a­tri­an tiedot
• koulu- tai opiske­luter­vey­den­huol­lon tiedot
• psykolo­gin tutkimustiedot.

Tieto­jen tilaamiseen saat neu­voa ja ohjeis­tus­ta Siun soten net­ti­sivuil­ta Asi­akir­jo­jen kopi­ot (siunsote.fi). Mikäli tarvit­tavia asi­akir­jo­ja ei toimite­ta ter­vey­den­huoltoon kah­den (2) kuukau­den sisäl­lä, ADHD tutkimuk­set päät­tyvät.

Alkuarvion varten ota yhteyt­tä omaan ter­veysase­maan tai omaan opiskelu- tai työter­veyshuoltoon. Opiskeluhuol­lol­la tarkoite­taan tässä hoito- ja palveluketjus­sa 2.asteen opin­to­jen opiskeluhuoltoa. Ammat­tiko­rkeak­oulu- ja yliopis­to-opiske­li­joil­la opiskeluhuoltona toimii YTHS.

Akti­ivi­su­u­den ja tarkkaivaisu­u­den häir­iöstä (ADHD) voi olla kyse, jos keskit­tymisen ja tarkkaavu­u­den sekä yli­ak­ti­ivi­su­u­den ja impul­si­ivi­su­u­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elämän eri alueil­la (opiskelu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta selviy­tymi­nen) merkit­tävää hait­taa ja ovat esi­in­tyneet lap­su­ud­es­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

Mikäli ADHD-oireet aiheut­ta­vat merkit­tävää hait­taa henkilön toim­intakyvylle aikuisu­udessa, niiden hoito on tarpeel­lista. Asian­mukainen hoito voi merkit­tävästi edis­tää henkilön toim­intakykyä ja hyv­in­voin­tia. Hoito ja kuntou­tus suun­nitel­laan yksilöl­lis­es­ti ja se tehdään kir­jal­liseen muo­toon hoito- ja kuntou­tus­su­un­nitel­mana. Hoito- ja kuntou­tus­su­un­nitel­ma voi sisältää

• neu­von­taa (psykoe­dukaa­tio)
• val­men­nus­ta tai ohjaus­ta jäsen­tämään päivit­täisiä toim­into­ja
• ver­tais­tukea
• neu­rop­syki­a­trista val­men­nus­ta
• toim­intat­er­api­aa
• neu­rop­sykol­o­gista kuntou­tus­ta
• psykoter­api­aa
• lääke­hoitoa

Lääke­hoidon tarvet­ta arvioidaan yksilöko­htais­es­ti.  Lääke­hoito voi vähen­tää ADHD:n oireilua ja paran­taa toim­intakykyä. Lääke­hoidon vaikut­tavu­ut­ta arvioidaan sään­nöl­lis­es­ti. ADHD-lääk­i­tys­tä lääkäri kysyy veren­paine­mit­tausten tulok­sia arvioidessaan lääk­i­tyk­sen jatkoa. Lääket­tä päivit­täin käytet­täessä suositel­laan ker­ran vuodessa lääke­taukoa 1–4 vuorokaut­ta, jon­ka aikana tehdään arvio­ta lääke­hoidon jatkamis­es­ta. Lääk­i­tys­tä käytet­täessä asi­akkaan on seu­rat­ta­va veren­painear­vo­ja mit­taa­mal­la ne ker­ran kuukaudessa ja lait­ta­mal­la ne muis­ti­in.

ADHD:n hoi­dos­ta löy­dät tietoa

ADHD:n hyvä hoito suun­nitel­laan yksilöl­lis­ten tarpei­den ja tavoit­tei­den mukaan. Hoidon tavoit­teena on lievit­tää ADHD-oirei­den aiheut­ta­maa hait­taa ja paran­taa toim­intakykyä. Hoita­mat­tomana ADHD voi hai­ta­ta opin­to­ja ja työl­listymistä ja suurentaa psyki­a­tris­ten häir­iöi­den, syr­jäy­tymisen ja päi­htei­den käytön riskiä. Myös samanaikaisten sairauk­sien hoidon tarve ja hoito­järjestys tulee arvioi­da kokon­aisuute­na ADHD: hoidon kanssa.

Jokaisel­la ADHD-asi­akkaal­la tulisi olla kir­jalli­nen hoito- ja kuntou­tus­su­un­nitel­ma, jos­sa on otet­tu kan­taa lääk­keel­lisi­in ja lääk­keet­tömi­in kuntou­tus­toimi­in.

Lääk­keet­tömiä kuntou­tus­toimia voivat olla

• psykoe­dukaa­tio,
• ohjaus kuntou­tus- ja etu­usasioista,
•  neu­rop­syki­a­tri­nen val­men­nus,
• toim­intat­er­apia,
• neu­rop­sykologi­nen kuntou­tus,
•  psykoter­apia.

Hoidon seu­ran­ta toteutetaan opiskeluhuol­los­sa, työter­veyshuol­los­sa tai ter­veysase­mal­la. Asi­akas itse varaa ajan ADHD:n kon­trol­likäyn­nille ter­veysase­man, opiskeluhuol­lon (2.asteen opiske­li­jat) tai työter­veyshuol­lon vas­taan­otolle. Ammat­tiko­rkeak­oulu- tai yliopis­to-opiske­li­ja varaa kon­trol­li­a­jan YTHS:lle.

Lääke­hoidon arvio­ta toteutetaan sään­nöl­lis­es­ti ja vähin­tään ker­ran vuodessa. Lääke­hoidon alus­sa ja tarvit­taes­sa jatkos­sakin lääke­hoitoa seu­rataan tiivi­im­min, jot­ta voidaan arvioi­da lääke­hoidon vaiku­tuk­sia ADHD oireisi­in.

Tärkeää on asi­akkaan itse toteut­ta­ma veren­paine­seu­ran­ta, jon­ka tulok­sia tarvi­taan lääke­hoidon seu­ran­nas­sa. Mikäli itse mitat­tuna olisi 140/90 tai sen yli, tulee asi­akkaan itse ottaa yhteyt­tä ter­veysase­malle tai omaan hoitavaan tahoon. Lisäk­si on tärkeää seu­ra­ta ADHD:n oire­i­ta esi­in­tymistä lääke­hoidon aikana, helpot­ta­vatko oireet, jatku­vatko oireet.

ADHD:n hoidon seu­ran­taa tehdään lääk­i­tyk­sen tarpeen, tehon sekä hait­tavaiku­tusten havait­semisek­si. Lisäk­si seu­ran­takäyn­nil­lä tark­iste­taan, onko ter­vey­den­ti­las­sa tai muus­sa käytössä olevas­sa lääk­i­tyk­sessä tapah­tunut muu­tok­sia, jot­ka pitäisi huomioi­da ADHD lääk­i­tyk­sen kannal­ta.

ADHD:n hoito voidaan kokon­aisu­udessaan toteut­taa peruster­vey­den­huol­los­sa. ADHD:n jatko­hoitoon peruster­vey­den­huoltoon erikois­sairaan­hoi­dos­ta tai Miepästä siir­ryt­täessä, on jatko­hoitoon hoidon siir­rosta ilmoit­ta­mi­nen eri­tyisen tärkeää, jot­ta peruster­vey­den­huol­los­sa ollaan tietoisia siir­tymis­es­tä.

Lääke­hoidon arvio tulee toteut­taa sään­nöl­lis­es­ti, vähin­tään ker­ran vuodessa. Tarpeen vaaties­sa lääke­hoitoa tulee kuitenkin arvioi­da tiivi­im­min.

Seu­ran­takon­tak­tin tavoit­teena on arvioi­da lääk­i­tyk­sen tarve, teho ja mah­dol­liset hait­tavaiku­tuk­set. On hyvä myös tark­istaa, onko esimerkik­si ter­vey­den­ti­las­sa tai muus­sa lääk­i­tyk­sessä tapah­tunut muu­tok­sia, jot­ka tulisi huomioi­da ADHD lääk­i­tys­tä arvioitaes­sa.

Siir­ry kohtaan lääke­hoito