Aikuisen ADHD asiakkaan hoito- ja palveluketju

Kes­kit­ty­mis­ky­vyn, tark­kaa­vuu­den ja impuls­si­kont­rol­lin satun­nai­set vai­keu­det ovat hyvin ylei­siä. Ne voi­vat joh­tua mm. Elä­män­ti­lan­ne­kuor­mi­tuk­ses­ta ja stres­si­te­ki­jöis­tä, mie­lia­las­ta, ahdis­tu­nei­suu­des­ta, päih­tei­den käy­tös­tä tai uni­vai­keuk­sis­ta. Myös psyyk­ki­set ja per­soo­nal­li­suu­teen liit­ty­vät teki­jät, kuten tem­pe­ra­ment­ti, moti­vaa­tio­te­ki­jät, ajat­te­lu­ta­vat ja sel­viy­ty­mis­kei­not vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti ihmi­sen toi­min­taan eri tilan­teis­sa. Arjen tois­tu­vil­la rutii­neil­la, sään­nön­mu­kai­suu­del­la ja joh­don­mu­kai­suu­del­la sekä nii­den tilan­tei­den enna­koi­mi­sel­la, jois­sa ongel­mia on esiin­ty­nyt, voi­daan tukea kes­kit­ty­mis- ja toi­min­ta­ky­kyä.

Aktii­vi­suu­den ja tark­kaa­vai­suu­den häi­riös­tä (AD/HD) voi olla kyse, jos kes­kit­ty­mi­sen ja tark­kaa­vuu­den sekä yliak­tii­vi­suu­den ja impul­sii­vi­suu­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elä­män alueil­la (opis­ke­lu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta sel­viy­ty­mi­nen) mer­kit­tä­vää, laa­ja-alais­ta hait­taa ja ovat esiin­ty­neet lap­suu­des­ta, alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien. Oirei­den on olta­va ulkoi­ses­ti havait­ta­via ja hait­to­jen kon­kreet­ti­sia, toi­min­ta­ky­vys­sä näky­viä. Epäi­ly ADHD:sta voi herä­tä itsel­lä, lähei­sel­lä tai ammat­ti­lai­sel­la. Huo­mioi­ta­vaa on, että nyky­ai­ka­na AD/HD:ta ylie­päil­lään ja –tun­nis­te­taan omien kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sien aiheut­ta­ja­na. Suu­rin osa aikui­sen kes­kit­ty­mi­sen ja tark­kaa­vuu­den vai­keuk­sis­ta ja sel­viy­ty­mi­sen haas­teis­ta ei seli­ty diag­no­soi­mat­to­mal­la AD/HD:lla. Tämä ei tar­koi­ta, ettei­vät han­ka­luu­det ole todel­li­sia, vaan sitä, että nii­den etio­lo­gia eli syy ei vält­tä­mät­tä ole neu­ro­ke­hi­tyk­sel­li­nen.

Jos tark­kaa­vuu­den ja kes­kit­ty­mi­sen vai­keu­des­ta tai aktii­vi­suu­des­ta joh­tu­via hait­to­ja on sel­keäs­ti, oireet kan­nat­taa ottaa puheek­si ammat­ti­lai­sen kans­sa. Ammat­ti­lai­nen tekee kans­sa­si arvio­ta tilan­tees­ta ja mah­dol­li­ses­ti tar­vit­ta­vis­ta toi­mis­ta. On tär­ke­ää, että asia­kas suh­tau­tuu aja­tuk­seen AD/HD:sta rea­lis­ti­ses­ti. Kaik­kia, jot­ka koke­vat tark­kaa­vuu­den ja kes­kit­ty­mi­sen vai­keuk­sia tai aktii­vi­suu­den oirei­ta, ei ole aiheel­lis­ta tut­kia neu­rop­sy­kiat­ri­ses­ti, mut­ta kaik­ki voi­vat teh­dä asioi­ta oman kes­kit­ty­mi­sen­sä ja toi­min­ta­ky­kyn­sä eteen.

Kun tark­kaa­vuu­den tai aktii­vi­suu­den pul­mia havai­taan, tar­peen­mu­kai­set tuki­toi­met ja kes­kit­ty­mi­sen oma­hoi­to tulee ottaa käyt­töön vii­py­mät­tä, ja arvioi­da nii­den hyö­dyl­li­syyt­tä tilan­tees­sa.

Aktii­vi­suu­den ja tark­kaa­vuu­den häi­riö on toi­min­ta­ky­kyä hei­ken­tä­vä kehi­tyk­sel­li­nen häi­riö, joka voi­daan diag­no­soi­da lap­suu­des­sa, nuo­ruu­des­sa tai aikui­suu­des­sa. ADHD:sta voi olla kyse, jos kes­kit­ty­mi­sen ja tark­kaa­vuu­den sekä yliak­tii­vi­suu­den ja impul­sii­vi­suu­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elä­män eri alueil­la (opis­ke­lu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta sel­viy­ty­mi­nen) mer­kit­tä­vää hait­taa ja ovat esiin­ty­neet lap­suu­des­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

ADHD:n ydin­oi­reet ovat tark­kaa­mat­to­muus, yli­vilk­kaus ja impul­sii­vi­suus. ADHD:ssa oireet voi­vat pai­not­tua joi­hin­kin näis­tä ydin­oi­reis­ta. Jos epäi­let ADHD:ta, käy tutus­tu­mas­sa Perus­tie­toa ADHD:stä (mielenterveystalo.fi)

ADHD:n diag­nos­tii­kas­sa arvioi­daan, selit­ty­vät­kö oireet joil­la­kin muil­la sai­rauk­sil­la tai häi­riöil­lä. Saman­ai­kai­ses­ti ADHD:n kans­sa esiin­tyy usein myös kehi­tyk­sel­li­siä oppi­mis­vai­keuk­sia, kuten luki­vai­keut­ta sekä mui­ta psy­kiat­ri­sia sai­rauk­sia, kuten unet­to­muut­ta, päih­de­riip­pu­vuut­ta tai mie­lia­la­häi­riö­tä. Jos epäi­let itsel­lä­si tai lähei­sel­lä­si luki­häi­riö­tä, voit sel­vit­tää asi­aa: JOSE ry joen­suu­lai­nen luki­jär­jes­tö (lukijose.fi)

Ris­ki päih­de- ja mui­den riip­pu­vuuk­sien esiin­ty­mi­seen ADHD oirei­le­val­la ja ADHD diag­noo­sin saa­neil­la on taval­lis­ta suu­rem­paa. ADHD:n oire­ku­van arvioi­mi­nen vaa­tii vähin­tään yhden (1) kuu­kau­den päih­teet­tö­män jak­son.

Aktii­vi­suu­den ja tark­kaa­vuu­den häi­riö on toi­min­ta­ky­kyä hei­ken­tä­vä kehi­tyk­sel­li­nen häi­riö, joka voi­daan diag­no­soi­da lap­suu­des­sa, nuo­ruu­des­sa tai aikui­suu­des­sa. Aktii­vi­suu­den ja tark­kai­vai­suu­den häi­riös­tä (ADHD) voi olla kyse, jos kes­kit­ty­mi­sen ja tark­kaa­vuu­den sekä yliak­tii­vi­suu­den ja impul­sii­vi­suu­den oireet aiheut­ta­vat useil­la elä­män eri alueil­la (opis­ke­lu, työ, ihmis­suh­teet, arjes­ta sel­viy­ty­mi­nen) mer­kit­tä­vää hait­taa ja ovat esiin­ty­neet lap­suu­des­ta alle 12-vuo­ti­aas­ta läh­tien.

• ADHD:sta voi­daan tun­nis­taa kol­me eri esiin­ty­mis­muo­toa sen mukaan täyt­tyy­kö
  • sekä tark­kaa­mat­to­muus- että yliak­tii­vi­suus- impul­sii­vi­suus­kri­tee­rit (Yhdis­tet­ty esiin­ty­mis­muo­to)
  • pel­käs­tään tark­kaa­mat­to­muus­kri­tee­rit (pää­asias­sa tark­kaa­ma­ton muo­to)
  • yliak­tii­vi­suus-impuls­sii­vis­kri­tee­rit (pää­asias­sa yliak­tii­vi­nen tai impuls­sii­vi­nen esiin­ty­mis­muo­to)

ADHD:n oireet ovat pit­kä­kes­toi­sia ja toi­min­ta­ky­kyä hait­taa­via vai­keuk­sia sää­del­lä tark­kaa­vuut­ta ja aktii­vi­suut­ta, ja/tai impul­sii­vi­suus. Oirei­den ilme­ne­mi­nen, klii­ni­nen oire­ku­va ja oireis­ta aiheu­tu­va hait­ta vaih­te­le­vat yksi­löl­li­ses­ti ja eri ikä­vai­heis­sa. Aktii­vi­suu­den sää­te­lyn vai­keu­del­la tar­koi­te­taan kyvyt­tö­myyt­tä sää­del­lä omaa aktii­vi­suut­ta ja toi­min­taa tilan­tei­siin sopi­vak­si. Tämä ilme­nee tyy­pil­li­ses­ti yli­vilk­kau­te­na sekä levot­to­muu­te­na, mut­ta voi oireil­la myös lii­an vähäi­se­nä aktii­vi­suu­te­na. Tark­kaa­vuu­den sää­te­lyn vai­keu­des­sa on vai­kea koh­den­taa, yllä­pi­tää ja siir­tää tark­kaa­vuut­ta. Tämä voi ilme­tä kes­kit­ty­mis­vai­keu­te­na, herk­kyy­te­nä häi­riöil­le, yksi­tyis­koh­dat voi­vat jää­dä huo­mioi­mat­ta, huk­kaa hel­pos­ti tava­roi­ta ja on lyhyt­jän­tei­nen toi­mis­sa. Impul­sii­vi­suus voi näkyä kär­si­mät­tö­myy­te­nä ja tai­pu­muk­se­na toi­mia nopeas­ti ja har­kit­se­mat­to­mas­ti.

Tark­kaa­vuu­den, kes­kit­ty­mi­sen ja/tai yliak­tii­vi­suusoi­rei­den kans­sa voi esiin­tyä myös mui­ta häi­riöi­tä tai sai­rauk­sia, joi­den hoi­dos­ta tulee olla huo­leh­dit­tu ennen ADHD:n diag­nos­tis­ta arvio­ta.

Ris­ki päih­de- ja mui­den riip­pu­vuuk­sien esiin­ty­mi­seen ADHD-oirei­le­val­la ja ADHD-diag­noo­sin saa­neil­la on taval­lis­ta suu­rem­paa. ADHD-arvio­ta teh­des­sä ja myös ADHD-hoi­don aika­na tulee tois­tu­vas­ti arvioi­da poti­laan päih­tei­den käyt­töä.

Ennen ajan­koh­tais­ten ADHD-oirei­den arvioin­tia kan­nat­taa pyr­kiä vähin­tään yhden kuu­kau­den päih­teet­tö­myy­teen. Ajan­koh­tais­ten oirei­den arvioin­tia ei voi teh­dä, jos hen­ki­lö on päih­ty­nyt tai vie­roi­tusoi­rei­nen. Vie­roi­tusoi­reet voi­vat jos­kus muis­tut­taa ADHD-oirei­ta. ADHD-seu­lon­nan ja diag­nos­ti­seen arvioin­ti­pro­ses­siin liit­ty­vien taus­ta­tie­to­jen kar­toit­ta­mi­sen asia­kir­ja­ti­lauk­si­neen voi aloit­taa riip­pu­mat­ta sii­tä, käyt­tää­kö hen­ki­lö ajan­koh­tai­ses­ti päih­tei­tä. Elä­män­kaa­ria­nam­nee­sia teh­des­sä tulee huo­mioi­da ADHD-oirei­den esiin­ty­mi­nen päih­teet­tö­mien jak­so­jen aika­na.

ADHD:n alkuar­vio teh­dään perus­ter­vey­den­huol­los­sa ter­veys­a­se­mal­la tai opis­ke­lu- ja työ­ter­vey­den­huol­los­sa. Diag­no­soin­tia var­ten tar­vi­taan tie­toa ja kon­kreet­ti­sia, hen­ki­lö­koh­tai­sia esi­merk­ke­jä:

• oirei­den alka­mi­siäs­tä ja jat­ku­mos­ta aikui­si­kään
• oirei­den sisäl­lös­tä ja oirei­den aiheut­ta­mas­ta hai­tas­ta toi­min­ta­ky­vyl­le opis­ke­lus­sa, työs­sä, arjes­sa, ihmis­suh­teis­sa ja vapaa-ajal­la
• elä­män­ti­lan­tees­ta ja muis­ta oirei­siin vai­kut­ta­vis­ta teki­jöis­tä, kuten päih­teet ja sti­mu­lan­tit, arjen raken­ne ja sisäl­tö, kuten vuo­ro­kausi­ryt­mi ja somen, viih­teen ja pelien kulut­ta­mi­nen ja lää­ki­tyk­set.
• psyyk­ki­ses­tä ja fyy­si­ses­tä ter­vey­des­tä. Diag­no­soi­duis­ta psy­kiat­ri­sis­ta sai­rauk­sis­ta ja oirei­den esiin­ty­mi­ses­tä sekä hoi­dos­ta.
• mah­dol­li­sen diag­noo­sin mer­ki­tyk­ses­tä hoi­dol­le ja kun­tou­tuk­sel­le

Jos neu­rop­sy­kiat­ri­set diag­nos­ti­set sel­vit­te­lyt kat­so­taan aiheel­li­sik­si, tie­toa kerä­tään lisäk­si kyse­lyil­lä, labo­ra­to­rio­ko­keil­la sekä haas­tat­te­luil­la ja jos­kus tut­ki­mus­teh­tä­vil­lä. Oirei­ta sel­vi­te­tään mui­den sai­rauk­sien häi­riöi­den ja mui­den oirei­ta selit­tä­vien teki­jöi­den pois­sul­ke­mi­sek­si.

Lisäk­si oireet pyri­tään toden­ta­maan kas­vu- ja kehi­tys­his­to­rian ter­vey­den­huol­lon poti­las­ker­to­mus­mer­kin­nöis­tä tai muis­ta asia­kir­jois­ta ja doku­men­teis­ta. Asia­kas itse hank­kii tut­ki­mus­ta var­ten tar­vit­ta­vat doku­men­tit. Neu­ro­kir­jon häi­riön sel­vit­te­lyyn kuu­luu myös sel­lais­ten läheis­ten, usein van­hem­pien, haas­tat­te­lu, jot­ka ovat seu­ran­neet hen­ki­lön kas­vua ja kehi­tys­tä.

Tie­to­jen tilaa­mi­seen saat neu­voa ja ohjeis­tus­ta Siun soten net­ti­si­vuil­ta Asia­kir­jo­jen kopiot (siunsote.fi). Mikä­li tar­vit­ta­via asia­kir­jo­ja ei ole tilat­tu kah­den (2) kuu­kau­den sisäl­lä, ADHD tut­ki­muk­set päät­ty­vät.

Alkuar­vion var­ten ota yhteyt­tä omaan ter­veys­a­se­maan tai omaan opis­ke­lu- tai työ­ter­veys­huol­toon. Opis­ke­lu­huol­lol­la tar­koi­te­taan täs­sä hoi­to- ja pal­ve­lu­ket­jus­sa 2.asteen opin­to­jen opis­ke­lu­huol­toa. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu- ja yli­opis­to-opis­ke­li­joil­la opis­ke­lu­huol­to­na toi­mii YTHS.

ADHD:n alkuar­vio teh­dään perus­ter­vey­den­huol­los­sa, opis­ke­lu­huol­los­sa ja työ­ter­veys­huol­los­sa. Alkuar­vios­sa kerä­tään tie­toa:

• oirei­den alka­mi­siäs­tä ja jat­ku­mos­ta aikui­si­kään
• oirei­den sisäl­lös­tä ja oirei­den aiheut­ta­mas­ta hai­tas­ta toi­min­ta­ky­vyl­le opis­ke­lus­sa, työs­sä, arjes­sa, ihmis­suh­teis­sa ja vapaa-ajal­la
• elä­män­ti­lan­tees­ta ja muis­ta oirei­siin vai­kut­ta­vis­ta teki­jöis­tä, kuten päih­teet ja sti­mu­lan­tit ja lääk­keet, arjen raken­ne ja sisäl­tö, kuten vuo­ro­kausi­ryt­mi ja somen, viih­teen ja pelien käyt­tö.
• psy­kiat­ri­sis­ta sai­rauk­sis­ta ja oirei­den esiin­ty­mi­ses­tä sekä hoi­dos­ta.
• mah­dol­li­sen diag­noo­sin mer­ki­tyk­ses­tä hoi­dol­le ja kun­tou­tuk­sel­le.

Haas­tat­te­lun poh­ja­na käy­te­tään 5A-loma­ket­ta (aikuis­ten neu­ro­ke­hi­tyk­sel­lis­ten häi­riöi­den alkuar­vio):

Ohjaa poti­las var­hai­ses­sa vai­hees­sa mie­len­ter­veys­ta­lon kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sis­ta kär­si­vien oma­hoi­to-ohjel­maan.

Mikä­li ADHD-oireet aiheut­ta­vat mer­kit­tä­vää hait­taa hen­ki­lön toi­min­ta­ky­vyl­le aikui­suu­des­sa, nii­den hoi­to on tar­peel­lis­ta. Asian­mu­kai­nen hoi­to voi mer­kit­tä­väs­ti edis­tää hen­ki­lön toi­min­ta­ky­kyä ja hyvin­voin­tia. Hoi­to ja kun­tou­tus suun­ni­tel­laan yksi­löl­li­ses­ti ja se teh­dään kir­jal­li­seen muo­toon hoi­to- ja kun­tou­tus­suun­ni­tel­ma­na. Hoi­to- ja kun­tou­tus­suun­ni­tel­ma voi sisäl­tää

• neu­von­taa (psy­koe­du­kaa­tio)
• val­men­nus­ta tai ohjaus­ta jäsen­tä­mään päi­vit­täi­siä toi­min­to­ja
• ver­tais­tu­kea
• neu­rop­sy­kiat­ris­ta val­men­nus­ta
• toi­min­ta­te­ra­pi­aa
• neu­rop­sy­ko­lo­gis­ta kun­tou­tus­ta
• psy­ko­te­ra­pi­aa
• lää­ke­hoi­toa

Lää­ke­hoi­don tar­vet­ta arvioi­daan yksi­lö­koh­tai­ses­ti.  Lää­ke­hoi­to voi vähen­tää ADHD:n oirei­lua ja paran­taa toi­min­ta­ky­kyä. Lää­ke­hoi­don vai­kut­ta­vuut­ta arvioi­daan sään­nöl­li­ses­ti. ADHD-lää­ki­tys­tä lää­kä­ri kysyy veren­pai­ne­mit­taus­ten tulok­sia arvioi­des­saan lää­ki­tyk­sen jat­koa. Lää­ket­tä päi­vit­täin käy­tet­täes­sä suo­si­tel­laan ker­ran vuo­des­sa lää­ke­tau­koa 1–4 vuo­ro­kaut­ta, jon­ka aika­na teh­dään arvio­ta lää­ke­hoi­don jat­ka­mi­ses­ta. Lää­ki­tys­tä käy­tet­täes­sä asiak­kaan on seu­rat­ta­va veren­pai­near­vo­ja mit­taa­mal­la ne ker­ran kuu­kau­des­sa ja lait­ta­mal­la ne muis­tiin.

ADHD:n hoi­dos­ta löy­dät tie­toa

ADHD:n hyvä hoi­to suun­ni­tel­laan yksi­löl­lis­ten tar­pei­den ja tavoit­tei­den mukaan. Hoi­don tavoit­tee­na on lie­vit­tää ADHD-oirei­den aiheut­ta­maa hait­taa ja paran­taa toi­min­ta­ky­kyä. Hoi­ta­mat­to­ma­na ADHD voi hai­ta­ta opin­to­ja ja työl­lis­ty­mis­tä ja suu­ren­taa psy­kiat­ris­ten häi­riöi­den, syr­jäy­ty­mi­sen ja päih­tei­den käy­tön ris­kiä. Myös saman­ai­kais­ten sai­rauk­sien hoi­don tar­ve ja hoi­to­jär­jes­tys tulee arvioi­da koko­nai­suu­te­na ADHD: hoi­don kans­sa.

Jokai­sel­la ADHD-asiak­kaal­la tuli­si olla kir­jal­li­nen hoi­to- ja kun­tou­tus­suun­ni­tel­ma, jos­sa on otet­tu kan­taa lääk­keel­li­siin ja lääk­keet­tö­miin kun­tou­tus­toi­miin.

Lääk­keet­tö­miä kun­tou­tus­toi­mia voi­vat olla

• psy­koe­du­kaa­tio,
• ohjaus kun­tou­tus- ja etuus­asiois­ta,
• oma­hoi­to-ohjel­mat
• neu­rop­sy­kiat­ri­nen val­men­nus,
• toi­min­ta­te­ra­pia,
• neu­rop­sy­ko­lo­gi­nen kun­tou­tus,
• psy­ko­te­ra­pia.

Hoi­don seu­ran­ta toteu­te­taan opis­ke­lu­huol­los­sa, työ­ter­veys­huol­los­sa tai ter­veys­a­se­mal­la. Asia­kas itse varaa ajan ADHD:n kont­rol­li­käyn­nil­le ter­veys­a­se­man, opis­ke­lu­huol­lon (2.asteen opis­ke­li­jat) tai työ­ter­veys­huol­lon vas­taa­no­tol­le. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu- tai yli­opis­to-opis­ke­li­ja varaa kont­rol­lia­jan YTHS:lle.

ADHD:n hoi­don seu­ran­taa teh­dään lää­ki­tyk­sen tar­peen, tehon sekä hait­ta­vai­ku­tus­ten havait­se­mi­sek­si. Lisäk­si seu­ran­ta­käyn­nil­lä tar­kis­te­taan, onko ter­vey­den­ti­las­sa tai muus­sa käy­tös­sä ole­vas­sa lää­ki­tyk­ses­sä tapah­tu­nut muu­tok­sia, jot­ka pitäi­si huo­mioi­da ADHD lää­ki­tyk­sen kan­nal­ta. Lää­ke­hoi­don arvio­ta toteu­te­taan sään­nöl­li­ses­ti, vähin­tään ker­ran vuo­des­sa resep­tin uusin­nan yhtey­des­sä.

Tär­ke­ää on asiak­kaan itse toteut­ta­ma kuu­kausit­tai­nen veren­pai­ne­seu­ran­ta, jon­ka tulok­sia tar­vi­taan lää­ke­hoi­don seu­ran­nas­sa. Mikä­li itse mitat­tu­na oli­si 140/90 tai sen yli, tulee asiak­kaan itse ottaa yhteyt­tä ter­veys­a­se­mal­le tai omaan hoi­ta­vaan tahoon. Mit­taa veren­pai­ne kah­den vii­kon aika­na vähin­tään nel­jä­nä eri päi­vä­nä sekä aamu- että ilta­mit­tauk­set. Ennen resep­tin uusin­taa käy täyt­tä­mäs­sä seu­ran­ta­lo­ma­ke. Varaa resep­tin uusin­taan aikaa vähin­tään kol­me viik­koa.

ADHD:n hoi­to voi­daan koko­nai­suu­des­saan toteut­taa perus­ter­vey­den­huol­los­sa. ADHD:n jat­ko­hoi­toon perus­ter­vey­den­huol­toon eri­kois­sai­raan­hoi­dos­ta tai Mie­päs­tä siir­ryt­täes­sä, on jat­ko­hoi­toon hoi­don siir­ros­ta ilmoit­ta­mi­nen eri­tyi­sen tär­ke­ää, jot­ta perus­ter­vey­den­huol­los­sa ollaan tie­toi­sia siir­ty­mi­ses­tä.

Lää­ke­hoi­don arvio tulee toteut­taa sään­nöl­li­ses­ti, vähin­tään ker­ran vuo­des­sa. Tar­peen vaa­ties­sa lää­ke­hoi­toa tulee kui­ten­kin arvioi­da tii­viim­min.

Seu­ran­ta­kon­tak­tin tavoit­tee­na on arvioi­da lää­ki­tyk­sen tar­ve, teho ja mah­dol­li­set hait­ta­vai­ku­tuk­set. On hyvä myös tar­kis­taa, onko esi­mer­kik­si ter­vey­den­ti­las­sa tai muus­sa lää­ki­tyk­ses­sä tapah­tu­nut muu­tok­sia, jot­ka tuli­si huo­mioi­da ADHD lää­ki­tys­tä arvioi­taes­sa.

Siir­ry koh­taan lää­ke­hoi­to