Mielenterveys- ja riippuvuusläheisen palvelupolku

Mie­len­ter­veys­lä­hei­nen voi olla kuka tahan­sa, jol­la on herän­nyt huo­li lähei­sen­sä mie­len­ter­vey­des­tä. Omai­nen voi olla per­heen­jä­sen, ystä­vä, naa­pu­ri tai vaik­ka työ­ka­ve­ri.

Omai­set jää­vät usein yksin tilan­tees­saan. On tär­ke­ää, että haet itsel­le­si tukea omaan jak­sa­mi­see­si. Tar­jol­la on amma­til­lis­ta ja ver­tais­tuel­lis­ta apua.

Lähei­sen riip­pu­vuus voi olla fyy­sis­tä, psyyk­kis­tä, sosi­aa­lis­ta tai näi­tä kaik­kia. Riip­pu­vai­nen voi olla esi­mer­kik­si päih­teis­tä, raha- ja digi­pe­leis­tä, sek­sis­tä tai syö­mi­ses­tä.

Lähei­sen riip­pu­vuus­vai­keu­det vai­kut­ta­vat monen ihmi­sen elä­mään hänen ympä­ril­lään. Avun vas­taa­not­ta­mi­nen voi olla vai­ke­aa, mut­ta asian puheek­si otta­mi­nen kan­nat­taa.

Nuo­ret lähei­set ovat nuo­ria aikui­sia, jot­ka kan­ta­vat huol­ta psyyk­ki­ses­ti oirei­le­vas­ta tai riip­pu­vuusoi­rei­le­vas­ta lähei­ses­tään. Tukea läheis­ti­lan­tee­see­si voit saa­da ammat­ti­lai­sel­ta tai kou­lu­te­tul­ta ver­tai­sel­ta, jol­la on saman­kal­tai­sia koke­muk­sia. Toi­mi­jat tar­joa­vat val­ta­kun­nal­li­ses­ti sekä yksi­löl­lis­tä että ryh­mä­muo­tois­ta tukea. Tukea nimet­tö­mäs­ti voi saa­da myös eri verk­koa­lus­toil­la. Toi­min­taan osal­lis­tu­mi­nen ei vaa­di, että lähei­sel­lä­si on diag­no­soi­tu häi­riö tai riip­pu­vuus. Huo­li toi­sen käy­tök­ses­tä tai omas­ta jak­sa­mi­ses­ta riit­tää.

Lap­sio­mai­nen on alai­käi­nen lap­si tai nuo­ri, jon­ka van­hem­mal­la tai sisa­ruk­sel­la on psyyk­ki­nen- tai riip­pu­vuus­sai­raus ja hän jou­tuu sen vuok­si omai­sen ja huo­leh­ti­jan roo­liin. Älä jää yksin, huo­len voi ottaa puheek­si tur­val­li­sen aikui­sen kans­sa. Hän voi olla esi­mer­kik­si suku­lai­nen, kum­mi, opet­ta­ja tai kuraat­to­ri.

Lap­sel­le ja nuo­rel­le muu­tok­set arjes­sa voi­vat olla hyvin pelot­ta­via, eri­tyi­ses­ti jos ne kos­ke­vat omaa van­hem­paa. Ongel­mien pit­kit­tyes­sä lap­si tai nuo­ri voi ajau­tua oman van­hem­pan­sa omais­hoi­ta­jak­si. Näin ei saa olla!

Per­heet tar­vit­se­vat tukea. Kai­kil­le, myös lap­sio­mai­sil­la ja nuo­ril­la hoi­vaa­jil­la, on oikeus kas­vaa omak­si itsek­seen ja elää hyvää ja tur­val­lis­ta elä­mää. Voit hakea tukea myös pai­kal­li­ses­ta Fin­Fa­mis­ta tai val­ta­kun­nal­li­ses­ta las­ten ja nuor­ten puhe­li­mes­ta.

Sel­vi­tä aina, onko lähi­pii­ris­sä alai­käi­siä lap­sia, joil­la voi olla tuen tar­vet­ta. Lap­sio­mai­nen on alai­käi­nen lap­si tai nuo­ri, jon­ka van­hem­mal­la tai sisa­ruk­sel­la on mie­len­ter­veys- tai riip­pu­vuus­haas­tei­ta , ja joka jou­tuu sen vuok­si omai­sen ja huo­leh­ti­jan roo­liin. Pal­ve­luis­sa ole­vien ammat­ti­lais­ten teh­tä­vä on tun­nis­taa lap­sio­mai­set ja ottaa asia puheek­si tur­val­li­sel­la tasol­la.  

Van­hem­man psyyk­ki­nen sai­raus aiheut­taa koko per­heel­le kuor­mi­tus­ta, ja eri­tyi­ses­ti pit­kit­tyes­sään se voi vai­kut­taa hai­tal­li­ses­ti las­ten ja van­hem­man väli­seen vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tee­seen. Tilan­ne on sitä haas­ta­vam­pi, mitä enem­män samal­le per­heel­le kasaan­tuu eri­lai­sia kuor­mi­tuk­sia ja ongel­mia. Näi­tä ongel­mia ovat esi­mer­kik­si van­hem­man pit­kä­ai­kais­työt­tö­myys, toi­sen van­hem­man puut­tu­mi­nen kuo­le­man tai yksin­huol­ta­juu­den takia tai vaka­va päih­deon­gel­ma.

Lap­suu­den kuor­mit­ta­vat eli­no­lo­suh­teet sekä van­hem­pien haa­voit­tu­va ase­ma ovat mer­kit­tä­viä ris­ki­te­ki­jöi­tä las­ten ja nuor­ten syr­jäy­ty­mis­ke­hi­tyk­sel­le ja syr­jään jää­mi­sel­le aikui­suu­des­sa.

Lap­sio­mai­set koke­vat usein yksi­näi­syyt­tä, huol­ta, pel­koa ja häpe­ää. Vai­keat tun­teet ja lei­mau­tu­mi­sen pel­ko estä­vät lap­sio­mai­sia puhu­mas­ta koto­na ole­vis­ta ongel­mis­ta. Per­heen lap­sel­le voi myös lan­ge­ta mit­ta­via vas­tui­ta oman van­hem­pan­sa tai sisa­rus­ten­sa hoi­vas­ta ja per­heen arjen suju­mi­ses­ta. Tie­to eri pal­ve­luis­ta vaa­tii val­veu­tu­nei­suut­ta ja var­sin­kaan lap­set eivät aina tie­dä, mis­tä apua voi­si saa­da.

Ammat­ti­lai­se­na sinul­la on aina vel­vol­li­suus teh­dä huo­li- ja las­ten­suo­je­luil­moi­tus tilan­teen niin vaa­ties­sa, joko säh­köi­sel­lä lomak­keel­la tai ilmoi­tuk­sel­la sosi­aa­li­huol­lon tar­pees­ta.

Kii­reel­li­sis­sä tapauk­sis­sa voit soit­taa sosi­aa­li­päi­vys­tyk­sen nume­roon 013 330 9002.

Omais­ti­lan­teen tun­nis­ta­mi­nen vaa­tii koh­taa­vas­sa tilan­tees­sa ole­val­ta ammat­ti­lai­sel­ta puheek­si otta­mis­ta. Koh­taa­mi­nen ei vaa­di eri­tyis­tai­to­ja vaan halua ymmär­tää omai­sen koke­muk­sia, tun­tei­ta, käy­tös­tä ja tilan­net­ta sekä pal­ve­lui­den pii­riin ohjaa­mis­ta.

Tilan­teen sel­vit­tä­mi­sek­si voit kysyä seu­raa­via kysy­myk­siä:

• Miten sinä voit?
• Olet­ko huo­lis­sa­si jon­kun lähei­se­si hyvin­voin­nis­ta?
• Miten tämä huo­li vai­kut­taa omaan jaksamiseesi/arjen suju­vuu­teen?
• Mitä sinä tar­vit­set täs­sä tilan­tees­sa?
• Mil­lais­ta apua toi­vot minul­ta?

Näi­tä kysy­myk­siä on hyvä kysyä omai­sel­ta ilman sai­ras­tu­neen lähei­sen läs­nä­oloa. Mones­ti omai­set suo­je­le­vat läheis­tään, eivät­kä halua kuor­mit­taa toi­pu­jaa omil­la asioil­laan ja tun­teil­laan.

Sel­vi­tä arjen suju­vuus ja omai­sen pär­jää­vyys sekä kon­kreet­ti­sen tuen tar­peet kuten las­ten- ja kodin­hoi­toa­pu, sii­vous­pal­ve­lu, talou­del­li­sen tuen tar­ve jne. Sai­ras­tu­neen talou­del­li­nen tilan­ne hei­jas­tuu usein myös omai­sen elä­mään. Sai­ras­tu­neen tulo­jen pie­ne­ne­mi­sel­lä, kulu­jen lisään­ty­mi­sel­lä tai rahan­käy­tön hal­lin­nan vai­keuk­sil­la voi olla vai­ku­tus­ta myös omai­sen talou­teen ja toi­meen­tu­loon.

Kuka vain ammat­ti­lai­nen voi tar­jo­ta kes­kus­te­lu­tu­kea vaa­ti­vas­sa läheis­ti­lan­tees­sa ole­val­le ihmi­sel­le.

On tär­ke­ää, että psyyk­ki­sen sai­ras­tu­mi­sen tuo­ma kuor­mit­ta­vuus tun­nis­te­taan myös sai­ras­tu­neen lähei­sen elä­mäs­sä niis­sä sosiaali‑, kas­va­tus- ja ter­veys­pal­ve­luis­sa, jois­sa omai­nen on asiak­kaa­na omas­sa asias­saan. Usein jo kes­kus­te­lu aut­taa. Jos huo­maat kes­kus­te­lus­sa, että lähei­sel­lä on mui­ta tuen tar­pei­ta, voit hyö­dyn­tää pal­ve­lu­pol­kua ohja­tak­se­si hänet oikei­siin pal­ve­lui­hin. Muis­ta, ettei sinun tar­vit­se teh­dä tätä työ­tä yksin, vaan voit hyö­dyn­tää moniam­ma­til­lis­ta yhteis­työ­tä ja ohja­ta oikei­siin pal­ve­lui­hin.

Kun yksi sai­ras­tuu, monen maa­il­ma muut­tuu. Ris­ki­kar­toi­tus­työ­ka­lu on apu­na osoit­ta­mas­sa, mit­kä teki­jät vähen­tä­vät ja lisää­vät omai­sen ris­kiä sai­ras­tua myös itse.

1. Mil­lai­sia uupu­mi­sen ris­kiä lisää­viä teki­jöi­tä omai­sel­la on?

2. Mil­lai­sia uupu­mi­sel­ta suo­jaa­via teki­jöi­tä omai­sel­la on?

3. Mil­lais­ta tie­toa ja tukea omai­nen tar­vit­see? 

4. Tie­tää­kö omai­nen orga­ni­saa­tio­si tar­joa­mis­ta omais­ten tuki­pal­ve­luis­ta?

5. Onko omai­nen tie­toi­nen muis­ta omais­ten tuki­mah­dol­li­suuk­sis­ta sekä Fin­Fa­min tar­joa­mas­ta tues­ta

Stres­sil­lä tar­koi­te­taan tilan­net­ta, jos­sa ihmi­seen koh­dis­tuu niin pal­jon haas­tei­ta ja vaa­ti­muk­sia, että sopeu­tu­mi­seen käy­tet­tä­vis­sä ole­vat voi­ma­va­rat ovat tiu­koil­la tai ylit­ty­vät. Fyy­si­siä oirei­ta voi­vat olla mm. pään­sär­ky, hui­maus, sydä­men­ty­ky­tys, pahoin­voin­ti, vat­sa­vai­vat, hikoi­lu ja sel­kä­vai­vat. Psyyk­ki­siä oirei­ta voi­vat olla mm. jän­nit­ty­nei­syys, ärty­mys, aggres­siot, levot­to­muus, ahdis­tu­nei­suus, masen­tu­nei­suus, muis­tion­gel­mat, vai­keus teh­dä pää­tök­siä ja unen häi­riöt. (Läh­de: Ter­veys­kir­jas­to)

Mitä vaa­ti­vam­pi sai­ras­tu­neen tilan­ne on lähei­sen kan­nal­ta, sitä tär­keäm­pää on tun­nis­taa oman jak­sa­mi­sen­sa rajat. Krii­si­ti­lan­teis­sa on luon­nol­lis­ta unoh­taa omat tar­peet ja kes­kit­tyä sai­ras­tu­neen lähei­sen aut­ta­mi­seen. Tilan­teen pit­kit­tyes­sä voi kui­ten­kin käy­dä niin, että lähei­nen huo­leh­tii sai­ras­tu­nees­ta jat­ku­vas­ti ympä­ri vuo­ro­kau­den. Taus­tal­la voi olla pel­ko sii­tä, että sai­ras­tu­neen tilan­ne pahe­nee, mikä­li lähei­nen ei ole pai­kal­la tai saa­ta­vil­la.

On hyvä muis­taa, että lähei­sen­kin voi­ma­va­rat ovat rajal­li­set. Lähei­sel­lä on oikeus huo­leh­tia omas­ta hyvin­voin­nis­taan ja lähei­sen jak­sa­mi­nen on myös sai­ras­tu­neen etu.

Voit arvioi­da omaa kuor­mit­tu­mis­ta­si seu­raa­vien kysy­mys­ten avul­la:

• Olet­ko usein huo­lis­sa­si lähei­ses­tä­si?
• Olet­ko taval­lis­ta surul­li­sem­pi tai ärtyi­säm­pi?
• Tun­net­ko syyl­li­syyt­tä lähei­se­si ongel­mis­ta?
• Kär­sit­kö unet­to­muu­des­ta tai väsy­myk­ses­tä?
• Huo­maat­ko kan­ta­va­si vas­tuu­ta lähei­se­si asiois­ta, joi­den ei todel­li­suu­des­sa kuu­lui­si olla sinun vas­tuul­la­si?
• Tun­tuu­ko sinus­ta, että saat olla oma itse­si lähei­se­si seu­ras­sa?
• Jou­dut­ko teke­mään jotain sel­lais­ta, mitä et halua?
• Olet­ko luo­pu­nut esi­mer­kik­si omis­ta har­ras­tuk­sis­ta­si tai ystä­vis­tä­si lähei­sen sai­rau­den vuok­si?

Tera­pia­na­vi­gaat­to­ri

Tera­pia­na­vi­gaat­to­ri on verk­ko­ky­se­ly, joka aut­taa sinua hah­mot­ta­maan mie­len­ter­vey­tee­si ja elä­män tilan­tee­see­si liit­ty­viä haas­tei­ta sekä löy­tä­mään juu­ri sinul­le sopi­vaa apua.

Tera­pia­na­vi­gaat­to­rin avul­la saat sel­keäm­män kuvan omas­ta tilan­tees­ta­si. Kyse­lyn tulok­set aut­ta­vat ammat­ti­lai­sia suo­sit­te­le­maan sinul­le sopi­vaa hoi­toa tai tukea. Voit käyt­tää sitä mis­sä ja mil­loin tahan­sa täy­sin ano­nyy­mis­ti. Hen­ki­lö­tie­to­ja­si ei kerä­tä tai tal­len­ne­ta.

Kyse­lyn täyt­tä­mi­nen vie noin 25–30 minuut­tia. Kan­nat­taa vara­ta rau­hal­li­nen het­ki kyse­lyn täyt­tä­mi­seen. Vas­taa moni­va­lin­ta­ky­sy­myk­siin ja lyhyi­siin avoi­miin kysy­myk­siin elä­män­ti­lan­tees­ta­si ja voin­nis­ta­si. Kyse­lyn loput­tua saat hen­ki­lö­koh­tai­sen koo­din. Koo­din avul­la voit jakaa tulok­se­si ammat­ti­lai­sen kans­sa seu­raa­van kuu­kau­den ajan. Voit käy­dä tulok­se­si läpi ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sen kans­sa ja kes­kus­tel­la sinul­le sopi­vas­ta hoi­to­muo­dos­ta.  Tulok­set ovat näh­tä­vis­sä vain hen­ki­lö­koh­tai­sel­la koo­dil­la­si.

Alla ole­vis­ta lin­keis­tä löy­dät tie­toa ja vink­ke­jä oman jak­sa­mi­sen tuek­si.

Fin­Fa­mi Kar­ja­la ry edis­tää toi­min­nal­laan mie­len­ter­vey­so­mais­ten ja läheis­ten hyvin­voin­tia, elä­män­laa­tua ja arjes­sa sel­viy­ty­mis­tä. Tukea, toi­voa, muka­na – et jää yksin!

Amma­til­li­nen kes­kus­te­lu­tu­ki on mak­su­ton­ta omais­neu­von­taa, jos­sa saat tie­toa ja tukea psyyk­ki­ses­ti oirei­le­vien ja sai­ras­tu­nei­den omai­se­na ja lähei­se­nä. Kes­kus­te­lu­tu­ki voi­daan toteut­taa kas­vok­kain, puhe­li­mit­se tai Team­sin väli­tyk­sel­lä.

Fin­Fa­mi tar­jo­aa kes­kus­te­lu­tu­kea myös Tuki­net-alus­tal­la. Tuki­ne­tis­sä voit ottaa yhteyt­tä nimi­mer­kil­lä ja kes­kus­tel­la Fin­Fa­min työn­te­ki­jän kans­sa yksi­tyi­ses­ti ja luot­ta­muk­sel­li­ses­ti kir­joit­taen omaan tah­tii­si.

Fin­Fa­min ryh­mä­toi­min­ta on mie­len­ter­veys- ja/tai päih­deo­mai­sia var­ten. Ryh­miin osal­lis­tu­mi­nen ei edel­ly­tä yhdis­tyk­sen jäse­nyyt­tä.

Voit olla yhtey­des­sä mihin tahan­sa Siun soten sosi­aa­li- ja ter­veys­a­se­maan. Opis­ke­li­ja­na tai työn­te­ki­jä­nä saat pal­ve­lut opis­ke­li­ja­huol­lon tai työ­ter­veys­huol­lon kaut­ta.

Mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luis­sa (mie­pä-pal­ve­lut) olem­me tuke­mas­sa sinua. Pal­ve­luis­ta saat tie­toa ja tukea, jos oma tai lähei­sen mie­len­ter­vey­des­sä tai päih­tei­den käy­tös­sä on haas­tei­ta.

Tera­pia­na­vi­gaat­to­ri kan­nat­taa täyt­tää ennen yhtey­den­ot­toa. Se aut­taa sinua ja ammat­ti­lais­ta kar­toit­ta­maan tilan­net­ta­si ja nopeut­taa hoi­don tar­peen arvioin­tia.

Mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lu­jen asia­kas- ja pal­ve­luoh­jaus sekä hoi­don tar­peen arvioin­ti:

• asia­kas- ja pal­ve­luoh­jaus sekä hoi­don tar­peen arvioin­ti  voit soit­taa hoi­to­koor­di­naat­to­riin tai käyt­tää mie­len­ter­veys-tai päih­de­asiois­sa mie­len hyvin­voin­ti chat, myös nimet­tö­mäs­ti

Poh­jois-Kar­ja­lan krii­si­kes­kus tar­jo­aa tukea ja apua eri­lai­sis­sa krii­seis­sä ja vai­keis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Tapaa­mi­nen krii­si­kes­kuk­sen työn­te­ki­jän kans­sa onnis­tuu vas­taa­no­tol­la tai etä­nä puhe­li­mel­la vai verk­ko­vas­taa­no­tol­la. Kaik­ki tapaa­mi­set ovat mak­sut­to­mia.

Kenen­kään ei tar­vit­se jää­dä huo­len kans­sa yksin. Läheis­ten jak­sa­mi­nen var­mis­te­taan par­hai­ten, kun heil­le on tar­jol­la tar­vit­ta­vaa ja oikea-aikais­ta tukea.

Voit hakea tukea pai­kal­li­ses­ta Fin­Fa­mis­ta tai val­ta­kun­nal­li­ses­ta las­ten ja nuor­ten puhe­li­mes­ta. Jos olet huo­lis­sa­si van­hem­man tai muun lähei­sen mie­len­ter­vey­des­tä tai päih­de­käy­tös­tä. Fin­Fa­mis­ta saat tie­toa ja neu­von­taa sekä tukea omaan jak­sa­mi­seen.

Syö­mis­häi­riöi­sen lähei­se­nä saat Fin­Fa­mien lisäk­si tukea myös Syö­mis­häi­riö­lii­tos­ta.

Las­ten­suo­je­luil­moi­tus teh­dään, kun on huo­li lap­sen hyvin­voin­nis­ta. Ilmoi­tuk­sen taus­tal­la voi olla esi­mer­kik­si lap­sen tar­pei­den lai­min­lyön­ti, lap­sen huol­ta­jan päih­de- ja mie­len­ter­vey­den ongel­mat ja jak­sa­mat­to­muus tai van­hem­man ja lap­sen väli­set vuo­ro­vai­ku­tuk­sen haas­teet.

Kuka tahan­sa voi teh­dä ilmoi­tuk­sen. Jul­ki­ses­sa viras­sa ole­va toi­mi­ja on vel­voi­tet­tu teke­mään ilmoi­tuk­sen, jos hänel­lä on huo­li lap­ses­ta ja kas­vu­ym­pä­ris­tös­tä.

Huo­li-ilmoi­tus

Voit teh­dä huo­li-ilmoi­tuk­sen aikui­ses­ta ihmi­ses­tä, jos olet huo­lis­sa­si hänen hyvin­voin­nis­taan, ter­vey­des­tään tai tur­val­li­suu­des­taan. Sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen ammat­ti­lai­set sel­vit­tä­vät, mil­lais­ta apua kysei­nen hen­ki­lö tar­vit­see.

Kuka tahan­sa voi teh­dä huo­li-ilmoi­tuk­sen. Voit teh­dä ilmoi­tuk­sen myös itses­tä­si tai per­hees­tä­si. Paras­ta oli­si, jos voit kysyä huo­len koh­tee­na ole­val­ta hen­ki­löl­tä suos­tu­muk­sen ilmoi­tuk­sen teke­mi­seen. Voit kui­ten­kin teh­dä ilmoi­tuk­sen myös ilman suos­tu­mus­ta nimet­tö­mä­nä.