Akuutin sekavuustilan (delirium) hoito- ja palveluketju

Yksi­lön omi­nai­suuk­siin liit­ty­viin ris­ki­te­ki­jöi­hin ei voi­da välit­tö­mäs­ti vai­kut­taa (mm. ikä, perus­sai­rau­det), mut­ta nii­den tun­nis­ta­mi­nen aut­taa tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ten ennal­taeh­käi­se­vien toi­min­ta­ta­po­jen suun­nit­te­lus­sa ja käyt­töö­no­tos­sa. Täl­lai­sia ris­ki­te­ki­jöi­tä ovat:

• muis­ti­sai­raus tai muu rap­peut­ta­va aivo­sai­raus ikään­ty­neel­lä
• kor­kea ikä
• yleis­kun­non heik­kous, hau­raus
• hei­ken­ty­nyt lii­kun­ta­ky­ky tai tasa­pai­no
• moni­sai­ras­ta­vuus
• aikai­sem­mat aivo­vau­riot
• lääk­kei­den ja päih­tei­den käyt­tö
• ais­ti­va­je (näön tai kuu­lon heik­ke­ne­mi­nen)
• heik­ko ravit­se­mus­ti­la
• aiem­min sai­ras­tet­tu seka­vuus­ti­la
• äkil­li­nen muu­tos ter­vey­den­ti­las­sa (kipu, infek­tio, hen­gi­tys­va­jaus, nes­te­ta­sa­pai­no- ja/tai elekt­ro­lyyt­ti­häi­riö, virt­saa­mis­vai­keu­det, umme­tus)
• äkil­li­nen muu­tos psyyk­ki­ses­sä voin­nis­sa (elä­män­muu­tos, trau­maat­ti­nen koke­mus, suru, uni­vai­keus)
• äkil­li­nen muu­tos sosi­aa­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä (pai­kan­vaih­dos, muut­to)

Myös hoi­toon liit­ty­vät ris­kit voi­vat altis­taa tai lau­kais­ta akuu­tin seka­vuus­ti­lan.

• inva­sii­vis­ten eli kajoa­vien vie­ra­se­si­nei­den käyt­tö (virt­sa­ka­tet­ri, veri­suo­ni­ka­nyy­li)
• pai­kan­vaih­dok­set ja osas­to­siir­rot
• toimenpiteet/leikkaukset
• toi­men­pi­teen aikai­nen run­sas veren­vuo­to ja ‑siir­to
• paas­to, veren­so­ke­rin vaih­te­lu
• teho- ja hen­gi­tys­lai­te­hoi­to
• pai­kal­laa­no­lo, vuo­de­le­po, liik­ku­mi­sen rajoit­ta­mi­nen
• alhai­nen veren hap­pio­sa­pai­ne
• riit­tä­mä­tön kivun­lie­vi­tys
• unen laa­dun ja mää­rän häi­riöt
• ais­ti­va­jeen huo­miot­ta jät­tä­mi­nen
• valais­tus (lii­an kir­kas tai hämä­rä)
• häly­ty­sää­net ja ään­tä pitä­vät lait­teet (mm. moni­to­rit, sii­vous­ko­neet)
• vuo­ro­kausi­ryt­min häi­riöt

Kor­kea ikä, rap­peut­ta­va aivo­sai­raus, kuten ete­ne­vä muis­ti­sai­raus, sai­ras­tet­tu aivoin­fark­ti tai muu kes­kus­her­mos­ton vau­rio, altis­ta­vat lääk­kei­den aiheut­ta­mal­le akuu­til­le seka­vuus­ti­lal­le. Huo­nos­ti valit­tu tai täy­sin sopi­ma­ton lää­ke on ylei­nen osa­te­ki­jä akuu­tin seka­vuus­ti­lan syn­nyl­le. Vii­me­ai­kai­set lää­ki­tys­muu­tok­set tulee huo­mioi­da (mm. uuden lääk­keen aloit­ta­mi­nen tai sään­nöl­li­ses­ti käy­te­tyn kes­kus­her­mos­toon vai­kut­ta­van lääk­keen äkil­li­nen lope­tus) epäil­täes­sä akuut­tia seka­vuus­ti­laa.

Lää­ke­hoi­don läh­tö­koh­ta­na on vält­tää lääk­kei­tä, jot­ka altis­ta­vat akuu­tin seka­vuus­ti­lan syn­ty­mi­sel­le. Näin mini­moi­daan lää­ke­hait­to­jen mah­dol­li­suus. Hai­tal­li­sia lääk­kei­tä voi­vat olla esi­mer­kik­si anti­ko­li­ner­git eli lääk­keet, jot­ka vai­kut­ta­vat her­mos­ton välit­tä­jä­ai­nei­siin. Mui­ta altis­ta­via lääk­kei­tä ovat kes­kus­her­mos­toon vai­kut­ta­vat lääk­keet kuten opioi­dit ja bent­so­diat­se­pii­nit.

Ikään­ty­neen lää­ki­tys­lis­ta ja hänen käyt­tä­män­sä lääk­keet (myös itse­hoi­to­val­mis­teet sekä luon­tais­tuot­teet) tulee arvioi­da koko­nai­suu­des­saan kriit­ti­ses­ti sään­nöl­li­sin välia­join.

Ennal­taeh­käi­se­vät toi­men­pi­teet tuli­si aloit­taa heti ympä­ris­tön muu­tos­ten, trau­maat­tis­ten koke­mus­ten tai ter­vey­den­ti­las­sa äkil­li­ses­ti tapah­tu­nei­den muu­tos­ten jäl­keen. Ennal­taeh­käi­se­viä kei­no­ja voi käyt­tää aina, niis­tä ei ole todet­tu ole­van hait­taa.

Ennal­taeh­käi­se­viä kei­no­ja

• taus­ta­tie­to­jen sel­vi­tys (mm. akuu­til­le seka­vuus­ti­lal­le altis­ta­vien teki­jöi­den ja mah­dol­lis­ten aikai­sem­pien seka­vuus­ti­lo­jen kar­toi­tus)
• kor­keas­sa ris­kis­sä ole­vien tun­nis­ta­mi­nen ja varau­tu­mi­nen asian­mu­kai­sen vie­ri­hoi­don jär­jes­tä­mi­seen
• käy­tös­sä ole­van lää­ki­tyk­sen koko­nais­val­tai­nen arvioin­ti (onko käy­tös­sä ris­ki­lääk­kei­tä, voi­daan­ko lää­ki­tys­tä vähen­tää tai pois­taa hai­tal­lis­ta lää­ki­tys­tä)
• läheis­ten läs­nä­olo ja osal­lis­tu­mi­nen hoi­toon
• hoi­to­työn lääk­keet­tö­mät kei­not (ravit­se­mus, nes­tey­tys, erit­tä­mi­nen, kivun hoi­to, orien­toin­ti, kom­mu­ni­kaa­tio, var­hai­nen mobi­li­saa­tio, musii­kin kuun­te­lu, melun vähen­tä­mi­nen)
• vuo­ro­kausi­ryt­min huo­mioin­ti ja unen edis­tä­mi­nen (kel­lo, päi­vä­ak­ti­vi­teet­ti ja päi­vän­va­lo, valais­tus)
• ais­ti­va­jeen huo­mioi­mi­nen (sil­mä­la­sien käyt­tö, kuu­lo­ko­jeen toi­mi­vuus)
• tar­peet­to­mien hoi­to­toi­men­pi­tei­den vält­tä­mi­nen
• väl­te­tään (äkil­li­siä) muu­tok­sia (mm. huo­neen tai hoi­to­yk­si­kön vaih­to)
• rau­hal­li­nen kom­mu­ni­kaa­tio ja arvos­ta­va koh­taa­mi­nen (empa­tia, aktii­vi­nen kuun­te­le­mi­nen)
• yksik­kö­koh­tai­sen toi­min­ta­mal­lin kuvaa­mi­nen (yksi­kön omi­nais­piir­teet, tilat, hen­ki­lö­re­surs­si ja osaa­mi­nen, kon­sul­taa­tio­käy­tän­tö)

Kor­keas­sa ris­kis­sä ole­van hen­ki­lön koh­dal­la huo­mioi­ta­vat asiat päh­ki­nän­kuo­res­sa

Sai­raa­la­hoi­dos­sa ennal­taeh­käi­se­vät toi­men­pi­teet tulee käyn­nis­tää kor­kean ris­kin poti­lail­le heti sai­raa­laan tul­les­sa jo ennen akuu­tin seka­vuus­ti­lan muo­dos­tu­mis­ta. Toi­men­pi­tei­tä tulee jat­kaa koko hoi­to­jak­son ajan, sil­lä tila voi ilme­tä mil­loin tahan­sa hoi­to­jak­son aika­na. Taval­li­sim­min oireet alka­vat kol­men ensim­mäi­sen hoi­to­vuo­ro­kau­den aika­na.

Ennal­taeh­käi­se­viä toi­men­pi­tei­tä sai­raa­la­hoi­don aika­na ovat aina huo­mioi­ta­vien toi­men­pi­tei­den lisäk­si

• poti­las­läh­töi­nen toi­min­ta
• nes­tey­tys, kui­vu­man kor­jaa­mi­nen (mm. kuu­me, oksen­te­lu, diu­ree­tit altis­ta­vat)
• ravit­se­mus, tar­peet­to­man paas­ton vält­tä­mi­nen
• virt­sa­ra­kon ja suo­len toi­min­nas­ta huo­leh­ti­mi­nen
• tar­peet­to­mien hoi­to­toi­men­pi­tei­den vält­tä­mi­nen
• tar­peet­to­mien vie­ra­se­si­nei­den pois­to
• kivun arvioin­ti ja hoi­to
• rau­hal­li­nen toi­min­ta, etu­kä­teis­val­mis­te­lu
• tar­peet­to­mien ja äkil­lis­ten siir­to­jen ja pai­kan­vaih­dos­ten vält­tä­mi­nen
• uni-val­ve­ryt­min rau­hoit­ta­mi­nen (häly­ään­ten vähen­tä­mi­nen, päi­vä­ak­ti­vi­teet­ti, valais­tus)
• var­hai­nen mobi­li­saa­tio (pai­kal­laan olon ja liik­ku­mis­ta rajoit­ta­vien toi­men­pi­tei­den vält­tä­mi­nen)

Akuut­ti seka­vuus­ti­la (deli­rium) ilme­nee nopeas­ti kehit­ty­vä­nä tie­toi­suu­den ja tark­kaa­vuu­den häi­riö­nä, joka voi kes­tää muu­ta­mas­ta päi­väs­tä kuu­kausiin. Edel­tä­vi­nä päi­vi­nä voi ilme­tä esioi­rei­ta, kuten levot­to­muut­ta, ahdis­tu­nei­suut­ta tai vuo­ro­kausi­ryt­min häi­riöi­tä.

Akuut­tiin seka­vuus­ti­laan liit­tyy usein myös mui­den kog­ni­tii­vis­ten toi­min­to­jen (mm. muis­ti, aja­tus­ten kul­ku) häi­riöi­tä, har­ha­luu­lo­ja, ais­ti­har­ho­ja, unen ja vuo­ro­kausi­ryt­min häi­riöi­tä, moto­ris­ta levot­to­muut­ta (esim. vael­te­lu) tai hypoak­tii­vi­suut­ta, mie­lia­lan ailah­te­lua ja pahim­mil­laan aggres­sii­vi­suut­ta.  Se vai­kut­taa myös kykyyn orien­toi­tua aikaan sekä toi­mia itse­näi­ses­ti tai osal­lis­tua omaa hoi­toa kos­ke­vaan pää­tök­sen­te­koon. Käyt­täy­ty­mi­nen poik­ke­aa tavan­omai­ses­ta.

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan oireet ja oirei­den voi­mak­kuus voi­vat vaih­del­la vuo­ro­kau­den eri aikoi­na. Oirei­den vaih­te­lu voi olla nope­aa.

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan tun­nis­ta­mi­ses­sa ja diag­no­soin­nis­sa tär­kein­tä on osa­ta epäil­lä oirei­den taus­tal­la akuut­tia seka­vuus­ti­laa. Hype­rak­tii­vi­nen muo­to on hel­pom­pi tun­nis­taa kuin hypoak­tii­vi­nen, joka on eten­kin iäk­käil­lä ja muis­ti­sai­rail­la ylei­sem­pi akuu­tin seka­vuus­ti­lan muo­to. Hypoak­tii­vi­nen muo­to on hoi­ta­mat­to­ma­na ennus­teel­taan yhtä huo­no tai huo­nom­pi kuin hype­rak­tii­vi­nen muo­to. Kol­mat­ta deli­riu­min ala­tyyp­piä nimi­te­tään seka­tyyp­pi­sek­si, jos­sa on piir­tei­tä molem­mis­ta deli­rium­tyy­peis­tä.

Anam­nee­si on tär­keä. Mikä­li sitä ei saa­da poti­laal­ta, tuli­si haas­ta­tel­la poti­laan par­hai­ten tun­te­vaa hoi­ta­jaa tai läheis­tä. Lähei­sil­tä on hyvä var­mis­taa, onko käy­tös tai toi­min­ta­ky­ky muut­tu­neet akuu­tis­ti eli poik­kea­vat­ko oireet sel­keäs­ti tavan­omai­ses­ta.

Arvioi­den mukaan jopa joka toi­nen seka­vuus­ti­la jää tun­nis­ta­mat­ta. Olen­nais­ta on osa­ta epäil­lä akuut­tia seka­vuus­ti­laa hen­ki­lön käyt­täy­ty­mi­sen tai tilan muut­tues­sa äkil­li­ses­ti. Tar­koi­tuk­seen suun­ni­tel­lut seu­lon­ta­tes­tit aut­ta­vat tun­nis­ta­maan akuu­tin seka­vuus­ti­lan.

MOTYB ‑tes­ti (Months of the Year Backwards) mit­taa tark­kaa­vuut­ta. Tes­tis­sä pyy­de­tään tes­tat­ta­vaa luet­te­le­maan kuu­kau­det taka­pe­rin. Mikä­li kuu­kausien luet­te­le­mi­nen taka­pe­rin ei onnis­tu lain­kaan, kes­key­tyy tois­tu­vas­ti tai jos kuu­kausien luet­te­le­mi­ses­sa ei pääs­tä kesä­kuu­hun asti, viit­taa löy­dös seka­vuus­ti­laan. Nor­maa­li suo­riu­tu­mi­nen taas puhuu vah­vas­ti akuut­tia seka­vuus­ti­laa vas­taan.

CAM ‑tes­tin (Con­fusion Assess­ment Met­hod) mukaan akuu­tin seka­vuus­ti­lan kri­tee­rit täyt­ty­vät, mikä­li akuu­tin seka­vuus­ti­lan diag­no­soin­ti ‑lin­kis­tä avau­tu­van tau­lu­kon kri­tee­reis­tä täyt­ty­vät koh­dat 1 ja 2 (pää­kri­tee­rit) sekä vähin­tään toi­nen kri­tee­reis­tä 3 tai 4. Kir­jaa mit­ta­rin käyt­tö Mediat­riin valit­se­mal­la Mit­ta­rit-otsik­ko­ryh­mäs­tä CAM. Kir­jaa ker­to­mus­leh­del­le tes­tin pis­te­mää­rä ja kuvaus oireis­ta sekä nii­den ete­ne­mi­ses­tä.

4AT ‑tes­ti on akuu­tin seka­vuus­ti­lan ja muis­ti­toi­min­to­jen häi­riön nope­aan arvioin­tiin tar­koi­tet­tu seu­lon­ta­työ­ka­lu. Mit­ta­ri pitää sisäl­lään myös MOTYB ‑tes­tin. Kir­jaa mit­ta­rin käyt­tö Mediat­riin valit­se­mal­la Mit­ta­rit-otsik­ko­ryh­mäs­tä 4AT.

Nu-Desc ‑mit­ta­ri (Nur­sing Deli­rium Scree­ning Sca­le) perus­tuu käyt­täy­ty­mi­sen havain­noin­tiin ja sovel­tuu hyvin seka­vuus­ti­lan sään­nöl­li­seen seu­ran­taan tilan­tees­sa, jos­sa oirei­ta arvioi­daan usei­ta ker­to­ja vuo­ro­kau­des­sa. Seka­vuus­ti­laa arvioi­daan vii­den kysymyksen/havainnoitavan kri­tee­rin avul­la.

Hoi­don alku­vai­hees­sa kaik­kien kri­tee­rei­den täyt­ty­mi­nen voi olla epä­sel­vää. Näis­sä tilan­teis­sa tila tulee tul­ki­ta ennem­min siten, että kysees­sä on akuut­ti seka­vuus­ti­la. Vaik­ka seu­lon­ta­tes­tin ei viit­taa akuut­tiin seka­vuus­ti­laan, tulee ennal­taeh­käi­se­viä lääk­keet­tö­miä kei­no­ja jat­kaa ja teh­dä arvioin­ti aina tilan muut­tues­sa (vähin­tään päi­vit­täin).

Ero­tus­diag­nos­ti­ses­ti tulee huo­mioi­da muis­ti­sai­rau­det, neu­ro­lo­gi­set syyt (mm. aivo­ve­ren­kier­to­häi­riöt) sekä psy­kiat­ri­nen ero­tus­diag­nos­tiik­ka (mm. psy­koo­sit). Lisäk­si tulee sel­vit­tää akuut­tiin ter­vey­den­ti­lan muu­tok­seen mah­dol­li­ses­ti vai­kut­ta­vat syyt (kui­vu­ma, elekt­ro­lyyt­ti­häi­riöt, veren­so­ke­ri, hapen­puu­te, kipu, trau­ma, infek­tio, virt­saum­pi, umme­tus).

Poti­las tulee tut­kia huo­lel­li­ses­ti ja teh­dä tar­vit­taes­sa asian­mu­kai­set labo­ra­to­rio- ja kuvan­ta­mis­tut­ki­muk­set. Var­si­nai­sia muis­ti­tut­ki­muk­sia ei tule teh­dä akuu­tis­sa vai­hees­sa.

Lomak­keet ja työ­oh­jeet:

Ope­ra­tii­vi­sen hoi­don ja toi­men­pi­tei­den yhtey­des­sä ilmaan­tu­va seka­vuus­ti­la (ope­ra­tii­vi­nen deli­rium) on mer­kit­tä­vä ope­ra­tii­vi­seen hoi­toon liit­ty­vä kom­pi­laa­tio, sil­lä se lisää toi­men­pi­teen jäl­keis­ten kompli­kaa­tioi­den ris­kiä, piden­tää toi­pu­mis­ta ja hei­ken­tää kun­to­tu­mis­ta. Se voi myös hei­ken­tää toi­men­pi­tees­tä saa­ta­vaa koko­nais­hyö­tyä. Akuu­tin seka­vuus­ti­lan ehkäi­sy, suu­ren­tu­nees­sa ris­kis­sä ole­vien poti­lai­den tun­nis­ta­mi­nen ja hyvä hoi­to ovat ope­ra­tii­vi­sen hoi­don laa­tu­te­ki­jöi­tä.

Kor­keas­sa ris­kis­sä ole­vat poti­laat tuli­si tun­nis­taa jo ennen toi­men­pi­det­tä. Näin jo ennen toi­men­pi­det­tä voi­daan suun­ni­tel­la ja ottaa käyt­töön ennal­taeh­käi­se­viä mene­tel­miä. Eten­kin kor­kean ris­kin poti­lail­le tuli­si jo ennen toi­men­pi­det­tä teh­dä lää­ki­tyk­sen koko­nai­sar­vioin­ti kompli­kaa­tioi­den ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si.

Ope­ra­tii­vi­seen toi­men­pi­tee­seen tule­val­la seka­vuus­ti­la voi ilme­tä jo ennen toi­men­pi­det­tä (esim. taus­tal­la vai­kea trau­ma), mut­ta taval­li­sin­ta esiin­ty­mi­nen on vas­ta leik­kauk­sen tai toi­men­pi­teen yhtey­des­sä, herää­mös­sä tai muu­ta­man vuo­ro­kau­den sisäl­lä tämän jäl­keen.

Ris­ki­te­ki­jöi­den tun­nis­ta­mi­nen aut­taa tun­nis­ta­maan kor­kean ris­kin poti­laat. Lau­kai­se­vis­ta ja altis­ta­vis­ta teki­jöis­tä tär­keim­mät ovat ope­ra­tii­vi­seen hoi­toon joh­ta­nut vam­ma tai äkil­li­nen sai­raus sekä ope­raa­tioon tai toi­men­pi­tee­seen liit­ty­vät teki­jät kuten anes­te­sia, esi­lääk­keet, kipu ja kipu­lääk­keet, leik­kauk­sen­jäl­kei­nen ane­mia, kui­vu­ma, elekt­ro­lyyt­ti­häi­riöt, veren­so­ke­rin vaih­te­lu, immo­bi­li­saa­tio, vie­ra­se­si­neet, mata­la veren­pai­ne sekä vuo­ro­kausi­ryt­min häi­riin­ty­mi­nen.

Rin­ta­ke­hän ja vat­san alu­een leik­kauk­siin sekä päi­vys­tys­leik­kauk­siin (mm. sydän­toi­men­pi­teet, lonk­ka­mur­tu­mat) liit­tyy suu­ri perio­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min ris­ki.

Perio­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min ennal­taeh­käi­sy, tun­nis­ta­mi­nen ja hoi­to tulee huo­mioi­da hoi­dos­sa, osaa­mi­ses­sa ja resurs­sis­sa. Ope­ra­tii­vis­ta hoi­toa toteut­ta­vien tulee kuva­ta yksik­kö­koh­tai­set toi­min­ta­ta­vat oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maan (hyp­py­link­ki yksik­kö­koh­tai­set toi­min­ta­ta­vat). Suun­ni­tel­mas­sa tulee mm. kuva­ta, miten varau­du­taan mah­dol­li­sen perio­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min hoi­toon ja mah­dol­li­nen vie­ri­hoi­to.

Perio­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min ehkäi­sys­sä kivun­hoi­dol­la on suu­ri mer­ki­tys. Riit­tä­vä ja oikein toteu­tet­tu kivun lie­vi­tys on kes­kei­nen osa pos­to­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min ehkäi­syä ja hoi­toa. Pos­to­pe­ra­tii­vi­sen kivun­hoi­dos­sa tar­vi­taan usein vah­vo­ja opi­aat­te­ja, mut­ta näi­den nopeat pitoi­suus­vaih­te­lut altis­ta­vat seka­vuus­ti­lan kehit­ty­mi­sel­le. Pit­kä­vai­kut­tei­nen val­mis­te on tois­tu­via injek­tioi­ta parem­pi valin­ta. Opi­aat­ti­hoi­toon liit­ty­vää pahoin­voin­tia ja umme­tus­ta tulee myös ennal­taeh­käis­tä.

Moni­sai­rail­la ja usein ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen ulko­puo­li­sen avun varas­sa ole­vat ikään­ty­neet ovat käy­tän­nös­sä jat­ku­vas­ti alt­tii­ta akuu­tin seka­vuus­ti­lan puh­kea­mi­sel­le. Seka­vuus­ti­la, joka ilmaan­tuu hen­ki­löl­le, jol­la on usei­ta altis­ta­via teki­jöi­tä ja saman­ai­kai­ses­ti myös usei­ta lau­kai­se­via teki­jöi­tä, kut­su­taan ns. geriat­ri­sek­si deli­riu­mik­si. Mitä enem­män altis­ta­via teki­jöi­tä on, sitä pie­nem­pi teki­jä riit­tää lau­kai­se­maan deli­rium­ti­lan (esim. toden­nä­köi­syys on suu­ri moni­sai­raal­la ikään­ty­neel­lä, jol­la on muis­ti­sai­raus). On taval­lis­ta, että perus­teel­lis­ten sel­vi­tys­ten­kään jäl­keen ei ole mah­dol­lis­ta nime­tä yhtä yksit­täis­tä teki­jää, joka on aiheut­ta­nut seka­vuus­ti­lan, sil­lä vai­kut­ta­via teki­jöi­tä on usei­ta (mm. muis­ti­sai­raus, vajaa­ra­vit­se­mus, ane­mia, kui­vu­mi­nen, kipu, lää­ke­hoi­to jne).

Olen­nais­ta on tun­nis­taa useat saman­ai­kai­set teki­jät, jot­ka voi­vat altis­taa geriat­ri­sel­le deli­riu­mil­le. Akuu­tin seka­vuus­ti­lan tun­nis­ta­mi­ses­sa tulee hyö­dyn­tää seu­lon­ta­tes­te­jä, sil­lä ilman aktii­vis­ta seu­lon­taa geriat­ri­nen deli­rium (eten­kin hypoak­tii­vi­nen muo­to) jää usein tun­nis­ta­mat­ta. Hoi­dos­sa tulee jat­kaa ennal­taeh­käi­se­vien lääk­keet­tö­mien kei­no­jen käyt­töä ja tar­vit­taes­sa jat­kaa teho­kas­ta diag­nos­tiik­kaa akuut­tiin ter­vey­den­ti­lan muu­tok­seen mah­dol­li­ses­ti vai­kut­ta­vien syi­den sel­vit­tä­mi­sek­si ja hoi­ta­mi­sek­si.

Monen vaka­van sai­rau­den (mm. syö­pä, Alz­hei­me­rin tau­ti) lop­pu­vai­hees­sa akuut­ti seka­vuus­ti­la on ylei­nen (ter­mi­naa­li­nen deli­rium). Saat­to­hoi­to­vai­hees­sa on usei­ta akuu­til­le seka­vuus­ti­lal­le altis­ta­via teki­jöi­tä, kuten kivut sekä lää­ke­hoi­to (vah­vat kipu­lääk­keet, rau­hoit­ta­va lää­ki­tys, solun­sal­paa­jat ja glu­ko­kor­ti­koi­dit). Myös itse perus­sai­raus, kuten kas­vain tai etä­pe­säk­keet voi­vat altis­taa seka­vuus­ti­lan kehit­ty­mi­sel­le. Myös hei­ken­ty­nyt ravit­se­mus­ti­lan­ne ja muut ylei­set altis­ta­vat teki­jät voi­vat edis­tää deli­riu­min kehit­ty­mis­tä.

Saat­to­hoi­to­po­ti­laan koh­dal­la on har­voin mah­dol­lis­ta sel­vit­tää yhtä yksit­täis­tä deli­riu­min aiheut­ta­jaa. Ensi­si­jais­ta on koko­nais­val­tai­nen tilan­teen huo­mioin­ti ja oirei­den lie­vi­tys. Riit­tä­vää oireen­mu­kais­ta lää­ki­tys­tä (kuten vah­vat opi­aa­tit) tulee tar­vit­taes­sa käyt­tää, vaik­ka ne mah­dol­li­ses­ti pahen­ta­vat akuu­tin seka­vuus­ti­lan oirei­ta. Seka­vuus­ti­lan hoi­dos­sa hyö­dyn­ne­tään ylei­set hoi­to­kei­not. Akuu­tin seka­vuus­ti­lan oirei­den lie­vit­tä­mi­sek­si voi kokeil­la ahdis­tus­ta lie­vit­tä­vää lää­ki­tys­tä.    

Samat kei­not, joi­ta hyö­dyn­ne­tään akuu­tin seka­vuus­ti­lan ennal­taeh­käi­sys­sä, ovat myös tär­keä osa hoi­toa. Perus­tar­peis­ta huo­leh­ti­mi­nen ja hyvät hoi­to­työn käy­tän­nöt, kuten nes­tey­tys, ravit­se­mus, uni-val­ve­ryt­min rau­hoit­ta­mi­nen, mobi­li­saa­tio, kuu­lo- ja näkö­apu­vä­li­nei­den käyt­tö sekä riit­tä­vä kivun­hoi­to tulee var­mis­taa. Tar­peet­to­mia siir­to­ja toi­seen yksik­köön tulee vält­tää

Yleis­hoi­toon kuu­luu myös tur­val­li­suu­den tun­teen vah­vis­ta­mi­nen, sil­lä seka­vuus­ti­lan aika­na sai­ras­tu­nut kokee usein pel­koa. Tämä on hyvä tie­dos­taa sai­ras­tu­neen käy­tök­seen vai­kut­ta­va­na teki­jä­nä. Rau­hal­li­nen kom­mu­ni­kaa­tio, asioi­den tois­to ja rutii­nit sekä var­maot­tei­nen­toi­min­ta voi­vat aut­taa orien­toi­tu­mi­ses­sa. Sai­ras­tu­neel­le voi olla tar­peen ker­toa usei­ta ker­to­ja, mis­sä hän on ja mik­si. Aikaan ja paik­kaan orien­toi­tu­mi­ses­sa voi­vat aut­taa myös tutut esi­neet sekä ihmi­set. Hoi­to­toi­men­pi­teis­tä tulee ker­toa rau­hal­li­ses­ti ja ymmär­ret­tä­väs­ti enna­koi­den (mm. asen­non­vaih­to, lää­ki­tys, näyt­teen­ot­to). Vää­ri­nym­mär­ryk­set, esi­mer­kik­si ais­ti­va­jeen vuok­si, voi­vat lisä­tä kiih­ty­nei­syyt­tä ja aggres­sii­vi­suut­ta.

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan aika­na sai­ras­tu­nut ei vält­tä­mät­tä osaa tun­nis­taa tai ilmais­ta kipua. Sai­ras­tu­nut voi esi­mer­kik­si kysyt­täes­sä kiel­tää kivun. Kivun tun­nis­ta­mi­sek­si tuli­si tar­vit­taes­sa käyt­tää kipu­mit­ta­rei­ta (esim. PAINAD).

Akuut­ti seka­vuus­ti­la on oireyh­ty­mä ja sen taus­tal­la on taval­li­ses­ti usei­ta eri syi­tä yhtä aikaa. Akuu­tin seka­vuus­ti­lan tär­kein hoi­to on lau­kai­se­vien syyn/syiden sel­vit­tä­mi­nen ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan nii­den hoi­ta­mi­nen. Tila on eli­mel­lis­ten teki­jöi­den aiheut­ta­ma oireyh­ty­mä. Hoi­to eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa on perus­syyn hoi­toa ja hoi­to tulee ensi­si­jai­ses­ti toteut­taa sil­lä somaat­ti­sel­la osas­tol­la, jos­sa perus­syy­tä (sai­raa­laan tulos­yy­tä) hoi­de­taan

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan taus­tal­la voi olla monia sai­rauk­sia (mm. infek­tio, sydän­ta­pah­tu­ma). Akuut­tien sai­rauk­sien diag­no­soi­mi­sek­si tulee sai­ras­tu­nut tut­kia päi­vys­tyk­sel­li­ses­ti ja ohjel­moi­da tar­vit­ta­vat labo­ra­to­rio- ja kuvan­ta­mis­tut­ki­muk­set.

Kui­vu­ma on akuu­tis­sa seka­vuus­ti­las­sa taval­li­nen löy­dös, sil­lä kuu­me, pahoin­voin­ti tai oksen­te­lu voi­vat altis­taa eten­kin iäk­kään nopeas­ti kui­vu­mi­sel­le. Myös lää­ki­tys (mm. diu­ree­tit, ACE:n estä­jät, met­for­mii­ni) voi­vat altis­taa tai pahen­taa kui­vu­mis­ta. Riit­tä­vä nes­tey­tys voi kor­ja­ta suu­ren osan iäk­käi­den akuu­teis­ta seka­vuus­ti­lois­ta. Paras vaih­toeh­to toteut­taa nes­tey­tys on tar­jo­ta nes­tei­tä sään­nöl­li­ses­ti suun kaut­ta, tar­vit­taes­sa avus­tet­tu­na ja pie­ni­nä annok­si­na usein. Nes­tey­tys voi­daan hoi­taa myös paren­te­raa­li­ses­ti, mut­ta akuu­tin seka­vuus­ti­lan aika­na tulee huo­mioi­da, että osal­la sai­ras­tu­neis­ta vie­ra­se­si­nei­den käyt­tö voi jopa pahen­taa oirei­ta.

Lau­kai­se­va teki­jä voi liit­tyä myös lää­ki­tyk­seen. Vaik­ka lää­ki­tys ei oli­si aiheut­ta­nut seka­vuus­ti­laa, voi­vat lää­ke­ai­neet pahen­taa tilan­net­ta. Sai­ras­tu­neel­la voi olla käy­tös­sä hänel­le sopi­ma­ton lääke/lääkkeitä, lääk­keil­lä voi olla yhteis­vai­ku­tuk­sia tai kysees­sä on lii­al­li­nen lää­ke­vai­ku­tus. Akuu­tin seka­vuus­ti­lan yhtey­des­sä tulee sel­vit­tää hen­ki­lön käyt­tä­mä lää­ki­tys koko­nai­suu­des­saan (todel­li­nen käyt­tö tai annos­te­lu voi poi­ke­ta lää­ke­lis­tan mer­kin­nöis­tä) ja sel­vit­tää myös mah­dol­lis­ten itse­hoi­to­val­mis­tei­den sekä luon­tais­tuot­tei­den käyt­tö. Myös vii­me vii­me­ai­kai­set lää­ke­muu­tok­set tulee huo­mioi­da. Eri­tyi­ses­ti tulee kiin­nit­tää huo­mio­ta, onko vii­me aikoi­na lisät­ty tai pois­tet­tu akuu­til­le seka­vuus­ti­lal­le altis­ta­via lääk­kei­tä (hyp­py­link­ki tau­luk­koon akuu­til­le seka­vuus­ti­lal­le altis­ta­via lääk­kei­tä).

Oirei­den hoi­dos­sa on tär­ke­ää lisä­tä ja yllä­pi­tää sai­ras­tu­neen orien­taa­tio­ta. Rau­hal­li­nen kom­mu­ni­kaa­tio ja ympä­ris­tön rau­hoit­ta­mi­nen (mm. häly­ään­ten vähen­tä­mi­nen) on tar­peen. Seka­vuus­ti­laan sai­ras­tu­neel­le tulee kes­kus­tel­la kuten oireet­to­man hen­ki­lön kans­sa kes­kus­te­li­si. Mah­dol­li­set ais­ti­va­jeet (näkö, kuu­lo) tulee huo­mioi­da.

Fyy­si­siä rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­tä tulee vält­tää vii­mei­seen saak­ka. Mikä­li näi­den käyt­tö on vält­tä­mä­tön­tä sai­ras­tu­neen tai mui­den tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si (alt­tius tapa­tur­mil­le, aggres­sii­vi­suus), eikä hoi­to­työn kei­noin tai lää­ke­hoi­dol­la saa­da riit­tä­vää tulos­ta, tulee rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­den kes­ton olla mah­dol­li­sim­man lyhyt. Rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teet tulee pur­kaa heti, kun hen­ki­lö on fyy­si­ses­ti rau­hoit­tu­nut, sil­lä rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­den pit­kit­tä­mi­nen voi piden­tää seka­vuus­ti­lan kes­toa ja lisä­tä kompli­kaa­tioi­ta.

Rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­tä parem­pi vaih­toeh­to on vie­ri­hoi­ta­ja tai tut­tu hen­ki­lö sai­ras­tu­neen äärel­lä, joka voi aut­taa hoi­don toteu­tu­mis­ta ilman fyy­si­siä rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­tä. Rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teet eivät saa kor­va­ta riit­tä­mä­tön­tä hen­ki­lö­re­surs­sia, vaan käy­tön tulee perus­tua tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seen. Rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­siin joh­ta­nut syy ja pää­tök­sen teh­neen lää­kä­rin nimi tulee kir­ja­ta asia­kas- ja poti­las­asia­kir­joi­hin. Fyy­sis­ten rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­den aika­na sai­ras­tu­neen tilaa on seu­rat­ta­va tii­viis­ti ja kir­jat­ta­va voin­ti ja sii­nä tapah­tu­neet muu­tok­set asia­kas- ja poti­las­asia­kir­joi­hin.

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan oireen­mu­kais­ta lää­ke­hoi­toa tulee vält­tää vii­mei­seen asti. Lää­ke­hoi­to ei vai­ku­ta seka­vuus­ti­lan kes­toon eikä paran­na sai­ras­tu­neen ennus­tet­ta.

Oirei­ta hil­lit­se­vää lää­ke­hoi­toa har­ki­taan, mikä­li hoi­to­työn kei­noin ei saa­da riit­tä­vää tulos­ta ja jou­du­taan har­kit­se­maan fyy­si­siä rajoit­ta­mis­toi­men­pi­tei­tä. Lää­ke­hoi­to on ensi­si­jai­nen vaih­toeh­to fyy­si­sel­le rajoit­ta­mi­sel­le. Kipua ja mui­ta mah­dol­li­sia akuu­tin sai­rau­den oirei­ta hoi­ta­mal­la voi­daan vält­tää psy­koo­si­lääk­kei­den ja rau­hoit­ta­vien lääk­kei­den käyt­töä. 

Oireen­mu­kai­nen lää­ke­hoi­to tulee koh­dis­taa vain kaik­kein han­ka­lim­min oirei­le­viin poti­lai­siin. Lää­ke­hoi­to koh­dis­te­taan vai­keim­piin oirei­siin, kuten voi­mak­kaa­seen agi­taa­tioon tai ahdis­tu­nei­suu­teen, aggres­sii­vi­suu­teen sekä pelot­ta­viin har­hoi­hin. Lää­ke­hoi­dol­la tulee pyr­kiä kor­jaa­maan vuo­ro­kausi­ryt­miä, päi­vä­ai­kais­ta rau­hoit­ta­vaa lää­ki­tys­tä tulee vält­tää. Hypoak­tii­vi­sen seka­vuus­ti­lan oirei­den hoi­dos­ta ei ole kan­sain­vä­li­ses­ti hyväk­syt­ty­jä hoi­to­lin­jauk­sia. Ahdis­ta­vien ja pelot­ta­vien har­ho­jen hoi­toon voi kokeil­la antip­sy­koot­tis­ta lää­ki­tys­tä.

Lää­ke­va­lin­ta teh­dään oire­ku­van ja yksi­löl­li­sen tilan­teen mukai­ses­ti. Kan­sain­vä­lis­ten hoi­to­suo­si­tus­ten mukaan ensi­si­jai­nen lää­ke­va­lin­ta on pie­nian­nok­si­nen psy­koo­si­lää­ke. Mikä­li pie­ni annos ei tuo hoi­to­vas­tet­ta, ei annos­nos­to yleen­sä kan­na­ta. Voi­mak­kaas­ta ahdis­tu­nei­suu­des­ta tai häi­riin­ty­nees­tä uni-val­ve­ryt­mis­tä kär­si­vät saat­ta­vat hyö­tyä myös lyhy­tai­kai­ses­ta, pie­nian­nok­si­ses­ta kes­ki­pit­kä­vai­kut­tei­ses­ta bent­so­diat­se­pii­nis­ta. Rau­hoit­ta­vis­ta lääk­keis­tä sopi­vim­pia ovat lyhyt- ja kes­ki­pit­kä­vai­kut­tei­set bent­so­diat­se­pii­nit. Pit­kä­vai­kut­tei­sia bent­so­diat­se­pii­ne­ja, kuten diat­se­paa­mia ja klo­nat­se­paa­mia, tulee vält­tää seda­tii­vi­sen ja kumu­la­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen vuok­si. Deks­me­de­to­mi­dii­nin käy­tös­tä deli­riu­min hoi­dos­sa on vähäi­ses­ti tut­ki­mus­näyt­töä ja eten­kin iäk­kääl­lä poti­laal­la lää­ke voi aiheut­taa lii­al­lis­ta syk­keen ja veren­pai­neen las­kua.

Lää­ke­hoi­dos­sa tulee vält­tää suu­ria annok­sia, voi­ma­kas­ta sedaa­tio­ta sekä pit­kä­vai­kut­tei­sia lää­ke­val­mis­tei­ta, sil­lä nämä voi­vat lisä­tä kaa­tu­mis­ris­kiä, uni-val­ve­ryt­min häi­riöi­tä sekä ekstra­py­ra­mi­daa­lioi­rei­ta. Lisäk­si tulee vält­tää usei­ta eri lail­la vai­kut­ta­vien lää­ke­ai­nei­den käyt­töä.

Lää­ke­hoi­don vas­tet­ta tulee seu­ra­ta päi­vit­täin ja lopet­taa tehot­to­mak­si osoit­tau­tu­neet lääk­keet ennen uuden aloit­ta­mis­ta.

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan oirei­den hoitoon/hillitsemiseen aloi­tet­tu lää­ki­tys tulee muis­taa lopet­taa oirei­den väis­tyes­sä. Perio­pe­ra­tii­vi­sen deli­riu­min yhtey­des­sä aloi­tet­tu lää­ki­tys voi­daan yleen­sä lopet­taa saman tien oirei­den väis­tyt­tyä, mut­ta geriat­ri­ses­sa deli­riu­mis­sa (jos­sa usein lukui­sia altis­ta­via ja lau­kai­se­via teki­jöi­tä yhtä aikaa) voi olla tar­peen jat­kaa lää­ki­tys­tä vie­lä esim. 1–2 vii­kon ajan oirei­den väis­ty­mi­sen jäl­keen. Täl­löin kor­jat­ta­vis­sa ole­via altis­ta­via teki­jöi­tä (mm. kui­vu­mi­nen, vajaa­ra­vit­se­mus ja seka­vuus­ti­lal­le altis­ta­vat lääk­keet) ehdi­tään kor­ja­ta. Tämä pie­nen­tää akuu­tin seka­vuus­ti­lan uusiu­tu­mi­sen ris­kiä. 

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan aika­na sai­ras­tu­nut altis­tuu eri­lai­sil­le vam­moil­le (mm. putoa­mi­nen vuo­tees­ta, kaa­tu­mi­nen kun liik­kues­sa ei käy­te­tä apu­vä­li­nei­tä, kar­kaa­mi­nen, eksy­mi­nen). Hen­ki­lö voi myös satut­taa itse­ään irrot­ta­mal­la itsel­tään hoi­dos­sa ja voin­nin seu­ran­nas­sa käy­tet­tä­viä vie­ra­se­si­nei­tä (veri­suo­ni­ka­nyy­lit, virt­sa­ka­tet­ri, intu­baa­tio­put­ki). Äärim­mäi­sis­sä tapauk­sis­sa hen­ki­lö voi olla jopa vaa­ral­li­nen myös toi­sil­le poti­lail­le, lähei­sil­le ja hen­ki­lö­kun­nal­le. Hypoak­tii­vi­ses­sa muo­dos­sa hen­ki­lö on altis mm. aspi­raa­tiol­le ja liik­ku­mat­to­muu­des­ta joh­tu­vil­le hait­ta­ta­pah­tu­mil­le, kuten pai­ne­haa­voil­le ja las­ki­mo­tu­kok­sil­le. Tar­vit­taes­sa tulee huo­mioi­da asian­mu­kai­nen anti­koa­gu­laa­tio.  

Akuu­tin seka­vuus­ti­lan aika­na tur­val­li­nen hoi­to voi­daan toteut­taa jär­jes­tä­mäl­lä vie­ri­hoi­ta­ja tai tut­tu hen­ki­lö sai­ras­tu­neen äärel­lä, joka voi seu­ra­ta ja var­mis­taa hoi­don toteu­tu­mis­ta. Sai­ras­tu­neen lähei­siä voi pyy­tää osal­lis­tu­maan hoi­toon, esi­mer­kik­si päi­vä­ai­kai­seen orien­toi­mi­seen ja mobi­li­saa­tioon. Tutut hen­ki­löt ja asiat ympä­ris­tös­sä (hen­ki­lö­koh­tai­set tär­keät esi­neet tai lähei­sen kuvat) voi­vat aut­taa orien­taa­tios­sa. 

Yksik­kö­koh­tai­set toi­min­ta­ta­vat kuva­taan yksi­kön oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maan. Suun­ni­tel­mas­sa kuva­taan, onko yksi­kön asiakkaissa/potilaissa hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat alt­tii­ta saa­maan akuu­tin seka­vuus­ti­lan. Lisäk­si tulee kuva­ta, miten yksi­kös­sä tun­nis­te­taan hen­ki­löt, joil­la on kohon­nut ris­ki sai­ras­tua akuut­tiin seka­vuus­ti­laan ja miten seka­vuus­ti­la hoi­don, hoi­van tai pal­ve­lun aika­na tode­taan (mm. mikä seu­lon­ta­mit­ta­ri käy­tös­sä, mis­sä tilan­teis­sa käy­te­tään).

Lisäk­si suun­ni­tel­mas­sa tulee tuo­da esil­le, mil­lai­sia ennal­taeh­käi­se­viä toi­men­pi­tei­tä kor­keas­sa ris­kis­sä ole­van hen­ki­lön koh­dal­la käyn­nis­te­tään. Lisäk­si kuva­taan, miten toi­mi­taan tilan­teis­sa, jois­sa hoi­det­ta­van käy­tös tai voin­ti äkil­li­ses­ti muut­tuu ja miten hoi­to­hen­ki­lös­tö voi kon­sul­toi­da lää­kä­riä myös päi­vys­tyk­sel­li­sis­sä tilan­teis­sa siten, että väl­te­tään hen­ki­lön tar­pee­ton­ta siirtämistä/kuljettamista pai­kas­ta toi­seen. Näin tur­va­taan hoi­don pikai­nen aloi­tus ja pie­nen­ne­tään ris­kiä tilan pahe­ne­mi­ses­ta (pai­kan vaih­to, hoi­to­toi­men­pi­teet, uusi ympä­ris­tö ja vie­raat hen­ki­löt).

Oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maan kuvat­tu­jen toi­men­pi­tei­den riit­tä­vyyt­tä ja käyt­tö­kel­poi­suut­ta tulee arvioi­da ja kehit­tää tar­vit­taes­sa. Toi­men­pi­teet tulee myös huo­mioi­da osa­na uuden työn­te­ki­jän pereh­dy­tys­tä.

• voi­ko yksi­kön asiakkaille/potilaille kehit­tyä akuut­ti seka­vuus­ti­la hoi­don, hoi­van tai pal­ve­lun aika­na? Onko jou­kos­sa hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat erit­täin suu­res­sa ris­kis­sä?
• mit­kä teki­jät yksi­kön toi­min­nas­sa voi­vat altis­taa akuu­tin seka­vuus­ti­lan kehit­ty­mi­sel­le?
• miten ennal­taeh­käis­tään seka­vuus­ti­lan kehit­ty­mis­tä?
  • esim. hoi­to­toi­men­pi­teet, tilat, poti­las-/asu­kas­mää­rä, äänet, valais­tus, perus­tar­peis­ta huo­leh­ti­mi­nen, kivun arvioin­ti ja hoi­to, taus­ta­tie­to­jen sel­vit­tä­mi­nen, lää­ki­tyk­sen koko­nais­val­tai­nen arvioin­ti
• miten toi­men­pi­tei­siin tai hoi­toon liit­ty­vää ris­kiä voi­daan vähen­tää?
• miten yksi­kös­sä huo­leh­di­taan ennal­taeh­käi­se­vis­tä toi­men­pi­teis­tä?
• miten tun­nis­te­taan akuut­ti seka­vuus­ti­la? Mitä seu­lon­ta­mit­ta­rei­ta on käy­tös­sä?
• miten var­mis­te­taan hen­ki­lös­tön osaa­mi­nen?
  • kou­lu­tus, toi­min­ta­mal­lin jal­kau­tu­mi­nen
  • koh­taa­mi­nen
• miten väl­te­tään fyy­sis­tä rajoit­ta­mis­ta?
  • vie­ri­hoi­to­val­miu­den tur­vaa­mi­nen, fyy­si­sen rajoit­ta­mi­sen mini­moin­ti
• miten yhteis­työ ja kon­sul­toin­ti tur­va­taan?
• kon­sul­toin­ti, tuki, moniam­ma­til­li­suus, yksi­köi­den väli­nen yhteis­työ