Hoito- ja palveluketju on kuvaus aikuisen osteoporoosiasiakkaan hoitopolusta Siun soten alueella. Kuvauksessa on omat osiot ammattilaiselle ja asiakkaalle. Osteoporoosiasiakkaista suurin osa hoidetaan perusterveydenhuollossa. Hoito- ja palveluketjun tavoitteena on luoda yhtenäinen käytäntö osteoporoosin ehkäisyä, diagnostiikkaa ja hoitoa varten. Osteoporoosin diagnostiikka ja hoito keskitetään suuren murtumariskin potilaisiin. Tavoitteena on myös kiinnittää huomiota erityisesti iäkkäiden kaatumisen ehkäisyyn.
Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy ja osteoporoosiriskin tunnistaminen
Pohja terveelle ja lujalle luustolle luodaan lapsuudessa ja kasvuiässä. Aikuisiällä terveelliset elämäntavat sisältäen monipuolisen ruokavalion, liikunnan ja tupakoimattomuuden, ylläpitävät ja vahvistavat luuston terveyttä. Ravitsemuksessa erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin saannista huolehtiminen auttavat osteoporoosin ennaltaehkäisyssä. Ikääntyessä on tärkeää lisäksi kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin. Samalla myös kaatumisen ehkäisyn merkitys kasvaa.
Kalsiumin saannin pika-arviointi (kaypahoito.fi)d
Ravitsemusopas ikääntyneille (ruokavirasto.fi)
Osteoporoosin riskitekijät ja tunnusmerkit
- perinnölliset riskitekijät (äidillä ja/tai sisaruksilla osteoporoosia/kumara ryhti)
- arkisessa tilanteessa tullut murtuma (kaatuminen samassa tasossa, putoaminen alle 1 m)
- pituuden lyhentymä yli 4 cm
- ryhdin muutokset/kumara ryhti
- äkillinen selkäkipu
Voit arvioida omaa riskiäsi sairastua osteoporoosiin tai saada osteoporoottinen murtuma Luustoliiton testeillä.
Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista huolehtiminen, vajaaravitsemuksen tunnistaminen, oikeista ravitsemus- ja liikuntatottumuksista huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy.
Tutkimukset
Osteoporoosin hoidossa varhainen taudin diagnosointi on tärkeää. Mikäli epäilet sairastavasi osteoporoosia ota yhteyttä omalle terveysasemallesi asian selvittelyä varten.
Vastaanotolla hoitaja/lääkäri arvioi osteoporoosin riskiä ja lääkäri lähettää Sinut tarvittaessa laboratorio- ja luuntiheystutkimuksiin.
Tutkimustulosten valmistuttua lääkäri suunnittelee tarpeittesi mukaisen jatkohoidon.
Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Murtumatapausten tunnistaminen ja murtumapotilaiden hoitoon ohjaus ovat sekundaariprevention kannalta keskeistä.
Mikäli potilaasi on saanut murtuman kaatuessaan samalla tasolla tai pudotessaan alle metrin korkeudesta, hänen pituutensa on lyhentynyt 4 cm tai enemmän tai mikäli hänellä on kyfoottinen selkä tai äkillinen selkäkipu, on syytä epäillä osteoporoosia.
Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella.
Vasta-aiheet: raskaus, paino yli 159 kg, alle 5 vrk aiemmin tehty varjoaine- tai gammakuvaus
- Kuvataan lannerangan AP- ja sivuprojektiot (paitsi nuorilta pelkästään AP), reisiluiden yläosat ja tarvittaessa kyynärvarsi (ei-dominoiva/ei-murtunut). Lannerangan sivukuvasta saadaan tietoa luuntiheydestä, johon ei ole vaikuttamassa AP-kuvan mahdolliset virhelähteet (esim. takarakenteiden degeneraatio, kalkkinen aortta) ja saadaan lisätietoa nikamarakenteesta (luhistumat).
- Annos: keskimäärin 146 μGy, vastaa 1-2 vkon taustasäteilyä.
- T-arvo vertaa luuntiheyttä nuorten aikuisten huippuarvoon. T-arvo >-1.0 SD normaali, -1.0 – -2.5 SD osteopenia ja <-2.5 SD osteoporoosi.
- Analyysistä tulee sulkea pois muun muassa degeneratiiviset löydökset ja kasaan painuneet nikamat. Nikamista tulee pyrkiä arvioimaan vähintään 2 nikaman keskiarvoa ja kyynärvarresta kohtaa ”radius 33 %”. Reisiluissa erityisesti kaulan luuntiheys voi yliarvioitua, mikäli lonkkia ei saa rotatoitua riittävästi.
- Z-arvo vertaa luuntiheyttä iän- ja painonmukaiseen viitearvoon, ja sitä voidaan käyttää murtumariskin ja hoidon tarpeen arvioimiseen (1 SD lasku lisää murtumariskiä karkeasti kertoimella 2,5). Oireettoman osteoporoosi tulisi yleensä hoitaa aktiivisesti, kun Z-arvo on <-2 SD alle 60-vuotiaalla, <-1 SD 60-70 -vuotiaalla ja <-0,5 SD yli 70-vuotiaalla.
- Mittapaikan luuntiheysarvo ennustaa parhaiten kyseisen alueen murtumariskiä. Reisiluun kaulan tiheys ennustaa hyvin reisiluunkaulan murtumia ja melko hyvin pertrokanteerisia murtumia, mutta huonommin nikamaluhistumia ja rannemurtumia.
Syventävää tietoa:
DXA-luuntiheysmittauksen tulkinta (duodecimlehti.fi) Uusitalo Arja, Duodecim 2020;136(9):1029-37
Haseltine K N, Chukir T, Smith P J et al. Bone Mineral Density: Clinical Relevance and Quantitative Assessment. J Nucl Med 2021; 62:446–454 Bone Mineral Density: Clinical Relevance and Quantitative Assessment | Journal of Nuclear Medicine (snmjournals.org)
Rautio P. Luuston mineraalitiheyden mittaaminen. Kirjassa Sovijärvi A, Hartiala J, Knuuti J, Laitinen T, Malmberg P, toim. Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen perusteet. Helsinki: Duodecim 2018 s.246–251 (Oppiportista Luun mineraalitiheyden mittaamisen menetelmä – Duodecim Oppiportti)
Home – ISCD The International Society For Clinical Densitometry
Osteoporoosi diagnoosin jälkeen selvitetään, onko kyseessä primaarinen vai sekundaarinen osteoporoosi.
- La, PVK, Ca-ion, Afos, Krea ja GFR, D-25
- testosteroni (alle 40-50 v. miehiltä)
Lisätutkimuksia tehdään tarvittaessa kliinisen oirekuvan tai epäilyn perusteella
- TGA-va + IgA
- kilpirauhasen toimintakokeet
- 1 mg deksametasonikoe
- seerumin ja virtsan proteiinielektroforeesit
Hoito
Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien esto. Aikuisiällä terveelliset elämäntavat sisältäen monipuolisen ruokavalion, liikunnan ja tupakoimattomuuden, ylläpitävät ja vahvistavat luuston terveyttä. Ravitsemuksessa erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin saannista huolehtiminen auttavat osteoporoosin ennaltaehkäisyssä. Ikääntyessä on tärkeää lisäksi kiinnittää huomiota riittävään proteiinin saantiin. Samalla myös kaatumisen ehkäisyn merkitys kasvaa.
Lääkärisi/yhteyshenkilösi antaa sinulle ohjeet omahoidosta. Huolehdi säännöllisesti itse tai läheistesi kanssa yhdessä omahoidon toteutumisesta.
Fysioterapeutti antaa sinulle tarvittaessa ohjeita omahoitoon. Voit varata ajan fysioterapian yhteisestä ajanvarauksesta oman paikkakuntasi terveyskeskukseen.
Keskustele myös hoitavan lääkärisi tai hoitajan kanssa ravitsemusneuvonnan tarpeesta.
Luustoliiton internet-sivuilta löydät tukea omahoitoon eri elämänkaarenvaiheissa, vertaistoimintaa sekä paljon muuta hyödyllistä tietoa luuston terveyteen liittyvistä asioista. Selvitä myös mahdollisuutesi Kela:n järjestämään kuntoutukseen.
Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien, esto.
Lääkehoidon kesto on yksilöllinen ja se määräytyy kunkin murtumariskin perusteella. Koska luusto uusiutuu hitaasti, myös luulääkehoito kestää pitkään. Yleensä lääkehoitoa on syytä jatkaa ainakin 3 – 5 vuotta, minkä jälkeen lääkäri arvioi lääkehoidon vaikuttavuutta ja tekee hoidon jatkosuunnitelman sinun kanssasi.
Hampaiden ja suun terveydentila on syytä tarkistaa ja tarvittaessa hoitaa hampaisto ennen lääkityksen aloittamista.
Potilasohjeet (Siun sote):
Osteoporoosin lääkkeettömät ehkäisykeinot toimivat osteoporoosin perushoitona kaikenikäisillä.
- Riittävä ja monipuolinen ravitsemus (proteiinien, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti)
- Erityisesti iäkkäiden riittävään proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota
- Kalsiumin ja D-vitamiinin riittävää saantia koskevat suositukset (Käypä hoito)
- D3-vitamiiniannoksen tulee perustua S-D-25 pitoisuuden mittaukseen (tavoite 75–120 nmol/l)
- Liikunta
- Liikuntasuositus (Käypä hoito)
- Tupakoinnin välttäminen ja lopettaminen
- Kaatumisen vaaran vähentäminen iäkkäillä ja riskiryhmillä
Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumien, esto.
- Osteoporoosin lääkehoito voi olla vaikuttavaa vain, jos suhteellisen lyhyellä (muutamien vuosien) hoidolla pystytään estämään luunmurtumia.
- Lääkehoito on siten kohdistettava suuren riskin potilaisiin ja iäkkäisiin, jotka saavat luunmurtumia monin verroin useammin kuin nuoret.
- Murtumapotilaan hoidossa pyritään myös kivun lievitykseen ja varhaiseen mobilisaatioon.
- Osteoporoosin lääkkeettömät perushoidon keinot on huomioitava myös varsinaisen luulääkityksen ohessa. (riittävä ja monipuolinen ravitsemus, erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, liikunta ja tupakoinnin välttäminen).
- Murtuman tai esimerkiksi lonkkaproteesileikkauksen yhteydessä lääkitystä ei ole syytä keskeyttää ja uusi hoito voidaan aloittaa heti murtuman jälkeen.
- Lääkehoidon kesto on yksilöllinen ja se määräytyy kunkin murtumariskin perusteella. Yleensä lääkehoitoa on syytä jatkaa ainakin 3 – 5 vuotta, minkä jälkeen tehdään uusi arvio.
Osteoporoosi lääkehoidon aiheet on kuvattu Käypä hoito -suosituksen kaaviossa
Lääkehoidon vaihtoehdot on kuvattu taulukossa (Käypä hoito).
- Ensilinjan lääke on peroraalinen bisfosfonaatti
- vasta-aiheet: ruokatorven sairaudet ja toimintahäiriöt, vuodepotilas, hoitamaton hypokalsemia, vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR <30-35)
- muista leuan osteonekroosin ja reisiluun atyyppisen murtuman riski
- Jos peroraalisilla bisfosfonaateilla ilmaantuu haittavaikutuksia, kannattaa harkita lääkitysmuodon vaihtoa
- Laboratorio seuranta:
- Jos Ca-ion, krea normaalit, ei rutiiniseurantoja
- D-25 pitoisuus 2v kohdalla (sitten jos hyvällä tasolla, ei rutiiniseurantaa)
- Jos GFR <50, krea kontrolli 1v ja jos alenemista, seuranta yksilöllisesti
- Tsoledronaattia (iv) voidaan harkita
- jos muut hoidot eivät sovi tai jos oraalisen lääkkeen imeytyminen on epävarmaa ruoansulatuskanavan sairauden vuoksi tai joiden hoitomyöntyvyys mihin tahansa oraaliseen hoitoon on huono
- Annostus on 5 mg iv kerran vuodessa – voidaan antaa terveyskeskuksessa (nesteytettävä hyvin ennen lääkkeen antoa)
- vasta-aineet: vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30), hoitamaton hypokalsemia
- Laboratorio seuranta:
- Ca-ion 1-2vk 1. infuusion jälkeen. Jos ei merkittävää laskua, ei tarvi seurata
- Jatkossa ennen infuusiota Ca-ion, Krea
- D-25 pitoisuus 2v kohdalla (sitten jos hyvällä tasolla, ei rutiiniseurantaa)
- Denosumabi
- Ensilinjan lääkkeenä, jos on munuaisten vajaatoimintaa, ruokatorven sairautta, hoitomyöntyvyyden ongelmaa
- muista leuan osteonekroosin ja reisiluun atyyppisen murtuman riski
- vasta-aihe: hoitamaton hypokalsemia. Tarkista kalsium ennen pistosta.
- lääkkeen lopettamisen yhteydessä huomioitava nopea luun menetys, ks. lääkehoidon kesto
- Laboratorio seuranta:
- Jos Krea normaali, 1.-2. pistosta edeltäen Ca-ion. Jos on toistetusti normaali, ei rutiiniseurantaa
- Jos on hypokalsemia tai Ca-ion laskee pistoksen jälkeen, sitten Ca-ion seuranta ennen pistoksia jatkossa.
- Jos GFR <50, Ca-ion aina ennen pistosta. 1-2vk pistoksesta Ca-ion kontrolli pistoksen jälkeen. Jos 1-2 pistoksen jälkeen Ca-ion ei laske, sitten ei tarvi rutiinisti seurantoja.
- D-25 pitoisuus 2v kohdalla (sitten jos hyvällä tasolla, ei rutiiniseurantaa)
- Teriparatidi
- Toisen linjan lääke vaikeassa osteoporoosissa
- Glukokortikoidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa
- Aloitetaan erikoissairaanhoidossa tai geriatrijohtoisessa yksikössä
- Rajoitetusti peruskorvattava B-lausunnolla
- Teriparatidin seuranta on ESH:ssa. Laboratoriokokeiden seuranta ohjeistetaan yksilöllisesti
- Romosotsumabi
- Toisen linjan lääke vaikeassa osteoporoosissa
- Annostelu 210mg 1kk välein, 12kk ajan
- 1 vuoden hoidon jälkeen jatketaan antiresorptiivisella (ensisijaisesti bisfosfonaatti)
- Aloitetaan erikoissairaanhoidossa tai geriatrijohtoisessa yksikössä
- Rajoitetusti peruskorvattava B-lausunnolla
- Hampaiden ja suun terveydentila on syytä tarkistaa ja tarvittaessa hoitaa hampaisto ennen lääkityksen aloittamista.
- Bisfosfonaattien ja denosumabin käyttöön liittyy lisääntynyt osteonekroosin eli leukaluun kuolion riski. Leuan osteonekroosille altistavia taustatekijöitä ovat tupakointi, immunosuppressiivinen lääkitys tai immunosuppressiivinen sairaus. Paikallisia riskitekijöitä suussa ovat invasiiviset toimenpiteet, kuten hampaan poistot, hankaavat proteesit tai infektiot.
- Osteonekroosiin riski kasvaa, kun potilas on käyttänyt osteoporoosilääkitystä yli neljä vuotta. Hampaisto on syytä hoitaa ja infektiofokukset saneerata ennen osteoporoosilääkityksen aloittamista. Potilaita tulee informoida osteonekroosin riskiin vaikuttavista tekijöistä ja ohjata säännölliseen suun terveydenhoitoon. Osteoporoosipotilailla suun hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollon puolella.
- Iäkkäillä henkilöillä on syytä harkita tarkkaan, kannattaako lääkitystä ylipäänsä aloittaa. Relatiivisia vasta-aiheita heillä ovat huono kognitio, monisairastavuus sekä monilääkitys.
- Luulääkkeet teriparatidia lukuun ottamatta voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa.
- Estrogeenihoidon indikaatio on pelkästään vaihdevuosioireiden hoito, jolloin luuta hoitava vaikutus tulee sivutuotteena. Tällöin hoidon seurannassa on tarpeen 2 vuoden välein gynekologinen ja rintojen tutkiminen.
- Samoin testosteronihoidon indikaatio on hypogonadismi, eikä pelkästään osteoporoosin hoito.
- Iäkkäiden osteoporoosin hoito
- GIO (glukokortikoidihoitoon liittyvä osteoporoosi)
- Kortisonihoitoon liittyvän osteoporoosin ja murtumariskin arvio.
- Lääkehoidon aloituksessa huomioidaan potilaan ikä, kortisoni annos ja hoidon kesto, sekä murtumariski.
- Systeemiseen glukokortikoidihoitoon liittyvät merkittävä luuntiheyden pieneneminen ja murtumariskin suureneminen, ja ne ovat nopeimmillaan ensimmäisten 3–6 hoitokuukausien aikana.
- Epidemiologisten tutkimusten mukaan luu murtuu glukokortikoidihoidon aikana suuremmalla luuntiheydellä kuin ilman glukokortikoideja.
- Murtumariski tulee huomioida aina, jos potilaalle aloitetaan glukokortikoidihoito (prednisoloni > 2,5 mg päivässä) vähintään 3 kuukaudeksi.
- FRAX-murtumariskilaskuria voidaan käyttää murtumariskin arvioimisessa GIO:n yhteydessä vähintään 40-vuotiailla potilailla.
- Luuta suojaava hoito tulee aloittaa suuren murtumariskin potilailla samalla, kun glukokortikoidihoito aloitetaan. Hoidon lopettamista harkitaan, kun glukokortikoidihoito loppuu.
- Iso kortisoniannos ja pitkä hoito – zoledronihappo?
- Kortisonihoitoon liittyvän osteoporoosin ja murtumariskin arvio.
Lääkehoidon kesto on yksilöllinen, ja se määräytyy potilaan murtumariskin perusteella. Yleensä lääkehoidon kesto on ainakin 3 vuotta, minkä jälkeen tehdään uusi arvio. Hoidon tehoa voi arvioida n. 3 vuoden välein luuntiheysmittauksella ja FRAX-riskiarviolla.
Murtumariski on yleensä merkittävä, jos on sairastanut lonkka- tai nikamamurtuman, saa uusintamurtuman ensimmäisen osteoporoosilääkekuurin (3-5v) aikana, on iäkäs (yli 75v) tai käyttää glukokortikoidilääkitystä tai luuntiheys on edelleen osteoporoottiella tasolla. Murtumariskiä voidaan arvioida FRAX-riskilaskurilla myös lääkehoidon aikana.
- Bisfosfonaateilla turvallinen hoitoaika on 3-5 vuotta, jonka jälkeen voidaan pitää 1-2 vuoden lääketauko (bisfosfonaatit kertyvät luustoon ja vapautuvat sieltä vielä lääkityksen loputtua). Tarvittaessa luuntiheys kontrolloidaan 2 vuoden lääketauon jälkeen. Zoledronaatti-hoidossa jatkohoidon arvio tehdään yleensä 3 infuusion jälkeen, 1 vuosi viimeisestä infuusiota.
- Jos murtumariski on suuri ensimmäisen hoitojakson jälkeen, harkitse lääkityksen jatkamista tai tehostamista.
- Erityistapauksissa bisfosfonaattihoitoa voidaan jatkaa 10 vuotta (nikamamurtuman esto).
- Teriparatidihoidon pituus on 24 kuukautta.
- Denosumabihoidolla ei ole hoidon kestoon käyttörajoitusta. Lopetuksessa tulee huomioida vaikutuksen päättymiseen liittyvä nopea luunmenetys. Jos potilas on saanut enemmän kuin yhden annoksen denosumabia ja etenkin jos historiassa on nikamamurtuma, hoitoa on syytä jatkaa vuoden peroraalisella bisfosfonaatilla tai iv tsoledronihappo kertainfuusiolla.
Seurannassa olevan osteoporoosipotilaan kuntoutustarpeen tunnistamisessa lääkäri, yhteyshenkilö/omahoitaja ovat avainasemassa.
Asiakas voi ohjautua kuntoutusta tukeviin palveluihin terveydenhuollon ammattilaisen ohjaamana tai itse hakeutuen.
Osteoporoosia sairastavan asiakkaan kuntoutustarve voi syntyä tuki- ja liikuntaelimistön oireilusta, fyysisen toimintakyvyn laskusta ja/tai murtuman jälkitiloista. Fysioterapian sisältö määräytyy asiakkaan toimintakyvystä ja hänen oirekuvastaan yksilöllisen suunnitelman mukaisesti. Fyysinen harjoittelu tavoitteena asiakkaan lihasvoiman ja tasapainon kohentuminen, tarvittaessa soveltuvien apuvälineiden valinta ja käytönohjaus sekä asiakkaan fyysisen aktiivisuuden lisääminen liikuntaneuvonnan avulla ovat fysioterapian keskeisiä sisältöjä.
Tarpeen mukaan ohjataan työviestinä fysioterapiaan esim. fysioterapia/liperi. Muiden kuntoutusmuotojen tarve arvioidaan moniammatillisessa yhteistyössä perusterveydenhuollon toimijoiden kesken.
Liikkumisen suositukset – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Luuliikuntasuositukset eri ryhmille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Lähete ESH
Kirurgia
- Matalaenergisistä murtumista laitetaan tieto terveyskeskukseen.
Sisätaudit/ Endokrinologia
- endokriiniset sekundaariset osteoporoosit
- vaikeahoitoiset, lääkehoidon ongelmat
- teriparatidihoito, tällöin seurannassa hoidon ajan (24 kk)
- Usein riittää pelkästään paperikonsultaatiovastaus. Jos ei ole endokrinologin hoitoa vaativaa perussairautta, konsultaation jälkeen hoito ja seuranta jatkuu perusterveydenhuollossa.
Vatsakeskus/reumakeskus
- Osteoporoosin hoito, jos potilas on perustaudin perusteella ko. yksiköiden seurannassa
Fysiatria
- Lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä komplisoituneissa tilanteissa lääkinnällisen kuntoutuksen keinoin (fysioterapiaohjaus, lääkitys, apuvälineet, muut kivun hoitokeinot).
- erityisen vaikeahoitoinen osteoporoosi
- Teriparatidi -hoidon arvio kuuluu erikoissairaanhoitoon
- fertiili-ikäiset naiset
- kasvuikäiset ja nuoret
- tarpeen mukaan sekundaarinen osteoporoosi, jos perussairauden arviota tarvitaan
- Paperikonsultaatio voi olla riittävä, erityisesti lääkehoidon ongelmatilanteissa
- harvinainen tilanne: poikkeavan korkea luuntiheys – syytä konsultoida endokrinologia
- Ongelmat murtumien parantumisessa, kipuongelmat
Mihin lähete osoitetaan
Sisätaudit/ endokrinologia tai perustaudin mukaan (reumataudit, gastroenterologia): lääkitykseen liittyvät ongelmat, sekundaarinen osteoporoosi
Fysiatria: Kivuliaat ei-akuutit selkänikaman kompressiomurtumat. Kivun hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelu ongelmallisissa tilanteissa.
Kirurgia: Ongelmia murtumien paranemisessa.Seuranta
Osteoporoosin kontrolleissa käyt omalla terveysasemallasi sovitun suunnitelman mukaisesti. Lääkärisi voi myös tarvittaessa keskustella hoidostasi erikoislääkärin kanssa. Lääkehoitoasi seurataan luuntiheysmittaustutkimuksilla, jotka toteutuvat keskussairaalassa.
- Huolehdi itse tai läheisesi kanssa sovituista kontrolliajoista, seurantatutkimuksista ja laita ne kalenteriisi.
- Jos käytössäsi on bisfofonaatti- tai denosumabilääkitys, käy hoidon ajan vuosittain hammastarkastuksessa omalla hammaslääkärilläsi.
- Ota yhteyttä terveyskeskukseen tai omaan yhteyshenkilöösi, mikäli sinulla on kontrollien välillä ongelmia tai kysyttävää sairaudestasi.
Seuranta toteutuu perusterveydenhuollossa. Jos hoito on aloitettu erikoissairaanhoidossa, hoitovastuun siirtävä lääkäri antaa ohjeet seurannan toteuttamiseksi perusterveydenhuollossa.
- Osteoporoosin hoidon tehon seurannan tulee mahdollisuuksien mukaan perustua luuntiheysmittauksiin.
- Hoidon tehon seurannassa luuntiheysmittauksia tehdään harkiten.
- Lääkehoidon vaikuttavuutta seurataan noin 3 vuoden välein tehtävillä luuntiheysmittauksilla. Tavoitteena on, että luuntiheys pysyy vähintään hoitoa edeltävällä tasolla. Bisfosfonaattihoidon lopettamisen jälkeen luuntiheysmittaus uusitaan (1)-2 vuoden kuluttua.
- Seuranta kirjataan Mediatriin (Otsikko: Luuntiheys parantunut/ennallaan/huonontunut).
- Hampaiston vuosittaisen tarkastukset ovat tarpeen, jos käytössä ovat bisfosfonaatti tai denosumabi.
- Nikamamurtumapotilaalla hoidon onnistumista arvioidaan myös kipujen lievittymisen perusteella.
Iäkkäiden osteoporoosi
Keskeisiä merkkejä vajaaravitsemuksen vaarasta ovat seuraavat:
- Painoindeksi on alle 24 kg/m2 (painoindeksilaskuri).
- Paino on laskenut tahattomasti.
- Ikääntynyt syö erittäin niukasti.
- Ikääntynyt pystyy syömään pelkästään soseutettua tai nestemäistä ruokaa.
- Ikääntyneellä on toistuvia infektioita tai painehaavoja.
- Ikääntynyt odottaa leikkaukseen menoa tai on toipumassa sairaudesta.
Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistamiseen voidaan käyttää Mini Nutritional Assessment (MNA) -menetelmää sekä Nutritional Risk Screening (NRS) 2002 -menetelmää. Näistä ensimmäinen on kehitetty erityisesti ikääntyneille, jälkimmäinen erityisesti sairaalapotilaille.
Vajaaravitsemuksen tunnistaminen (lääkärikirja Duodecim 22.4. 2020)
Osteoporoosin ehkäisyn tavoitteena on murtumien ehkäisy. Kaatumisten ehkäisy on tärkeä osa osteoporoottisten murtumien ehkäisyä
- Iäkkäiden kaatumisriski pitää tunnistaa. Tämä koskee varsinkin iäkkäitä, joilla on jo ollut kaatumisia. Heidän tilanteensa tulee arvioida laaja-alaisesti, ja kaatumisriskiä suurentaviin tekijöihin tulee puuttua
- Iäkkäillä pelkästään osteoporoosin hoidon arviointi ei riitä, iäkkään kaatumisen syyt tulee selvittää
Aina kun iäkäs potilas on kaatumisvamman vuoksi yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen, selvitetään
- onko hänellä ollut edellisen vuoden aikana vähintään kaksi kaatumista
- onko hänellä käytössään vähintään kuusi lääkettä.
- Jos vastaus molempiin kysymyksiin on ”kyllä, suoritetaan laaja-alainen kaatumisvaaran arvio tai ohjataan arvioon, joka usein edellyttää moniammatillisesti toteutettua systemaattista laaja-alaista geriatrista arviointia ja interventiota.
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/ykt00539/search/kaatuilu
Kaatuileva vanhus – Duodecim (terveysportti.fi)
Tai Lonkkamurtuma: Käypä hoito – suositus, 2020
Säännöllinen liikunta lisää merkittävästi luiden massaa ja vahvistaa niiden rakennetta kasvuiässä. Myös aikuisiällä liikunta auttaa ylläpitämään luumassaa. Erityisen tärkeä merkitys liikunnalla on vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen hidastaen luun menetystä sekä vähentäen kaatumisia ja mahdollisia murtumia.
Liikkumisen suositukset – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Luuliikuntasuositukset eri ryhmille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)
Iäkkäiden sairaudet kuten osteoporoosikin hoidetaan pääpiirteissään samaan tapaan kuin työikäistenkin.
Osteoporoosin lääkehoito voi olla vaikuttavaa vain, jos suhteellisen lyhyellä (muutamien vuosien) hoidolla pystytään estämään luunmurtumia. Lääkehoito on siten kohdistettava suuren riskin potilaisiin ja iäkkäisiin, jotka saavat luunmurtumia monin verroin useammin kuin nuoret
- Osteoporoosilääkkeen aloittaminen on aiheellista, kun iäkkäällä potilaalla on todettu osteoporoottinen murtuma
JA
- Potilas pystyy liikkumaan itsenäisesti ja omatoimisen liikunta- ja toimintakyvyn odotetaan säilyvän yli vuoden (TAYS käytäntö)
Lääkehoitoa ei kannata aloittaa, jos CFS on 7 tai korkeampi.
Lähes kaikki pitkäaikaisessa palveluasumisessa asuvat vanhukset ovat gerasteenisia.
Lonkkamurtumapotilaiden hoito on keskitetty Siilaisen kuntoutumiskeskukseen.
Lonkkamurtumapotilaiden keski-ikä on 79 vuotta (mediaani 82), ja 66 % heistä on naisia. Uuden lonkkamurtuman riskiä suurentavat naissukupuoli, muistisairaus, sydänverisuonitaudit, keuhkosairaudet, osteoporoosi ja huono näkökyky
Murtumanjälkeinen osteoporoosilääkitys riippuu potilaan ennusteesta:
- Jos potilaan arvioidaan päätyvän vuodepotilaaksi, lääkehoito ei ole tarpeen.
- Jos potilas todennäköisesti saavuttaa itsenäisen liikuntakyvyn, lääkitystä on harkittava
- Arvioinnissa voidaan käyttää apuna mm. CFS –mittaria
Osteoporoosilääkitys sekä kalsium- ja D-vitamiinilisän käyttö aloitetaan viivytyksettä.
Kotona asuvan lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen, moniammatillinen ja keskitetty kuntoutus nopeuttaa ja parantaa toimintakyvyn palautumista sekä kotiin palaamista. Myös sairaalavaiheen jälkeen yksilöllinen ja progressiivista lihasharjoittelua sisältävä fyysinen harjoittelu ilmeisesti parantaa lonkkamurtumapotilaan liikunta- ja toimintakyvyn palautumista sairaalavaiheen jälkeen.
- Jos potilaan arvioidaan päätyvän vuodepotilaaksi, lääkehoito ei ole tarpeen.
Tietoa ja tukea
Pohjois-Karjalan Luustoyhdistys edistää osteopeniaa/osteoporoosia sairastavien omahoitoa Pohjois-Karjalan alueella. Tärkeintä on tiedon ja tuen antaminen (yleisöluennot ja vertaistukitoiminta).
Pohjois-Karjalan luustoyhdistys ry
Päivi Rautiainen, ylilääkäri sisätaudit ja endokrinologia
Kai Immonen, ylilääkäri
Eppu Sainio, apulaisylilääkäri kirurgia
Pentti Saarinki, lääkäri, geriatrian ok
Hilda Westersund, ylilääkäri fysiologia ja neurofysiologia
Sanna Suvivuo, palveluesimies kuntoutus
Riitta Turunen, luustohoitaja
Saila Hurskainen, terveyskeskuslääkäri
Asta Ryynänen, terveyskeskuslääkäri
Riikka-Susanna Eronen, sairaanhoitaja
Nina Utriainen, osastonhoitaja
Tomi Kiiala, ylilääkäri
Päivitetty 2/2022